sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Puupoltto

Kävin eilen Lasi- ja keramiikkakeskus Kuussa lasittamassa muutaman laatan anagamapuupolttoa varten. Keraamikko Jari Vesterinen (opetti minua aikoinaan Wetterhoffilla) ja lasi- ja keramiikkamuotoilija Aba Luostarinen ovat perustaneet Mallusjoen vanhaan kouluun lasi- ja keramiikkakeskuksen. He järjestävät erilaisia lasin ja keramiikan kursseja niin vasta-alkajille kuin ammattilaiskeraamikoille.

Lasi- ja keramiikkakeskus on perustettu Mallusjoen vanhaan kouluun. Huom! Puita tarvitaan puupolttoon...
Työtilat on tehty vanhaan luokkahuoneeseen.

Keskuksella on myös Aban ja Jarin töiden myymälägalleria.




Vanha opetustaulu keramiikan valmistuksesta.

Lauantaina keskuksella oli menossa rakupoltto, joka on vanha japanilainen tekniikka. Siinä kaasu-uunissa poltetut esineet nostetaan uunista kuumina ja savustetaan. Lasitteet ovat värikkäitä ja ne säröilevät voimakkaasti. Lasittamattomat kohdat savustuvat mustiksi.

Keskuksella on hieno anagamauuni, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Anagamauuni on vanha japanilainen puilla poltettava uuni. Uunin pituus on seitsemän metriä ja sisäkorkeus korkeimmillaan 1,4 metriä.

Anagamauuni.
Uuni ladotaan täyteen ja poltetaan puilla. Lieskat kulkevat koko uunin läpi ja yhdessä tuhkan kanssa ne luovat esineisiin vaihtelevan ja yllätyksellisen pinnan.

Koko puupoltto kestää n. viikon, pelkästään uunin täyttäminen esineillä vie useamman päivän. Helatorstaina alkaa itse poltto ja se kestää lauantai-iltaan/-yöhön asti. Lämpötilaa nostetaan pikkuhiljaa ja tavoitehuippulämpötila on korkea: 1300 astetta (vertailuksi esim. uunikaakelit poltetaan vain n. 1000 asteeseen). Uunia poltetaan puulla ja metrisiä halkoja saakin syöttää reippaasti...! Uuni saa sitten jäähtyä viikon verran ja purkukin kestää kokonaisen päivän kun esineet ladotaan järjestyksessä ulos ja tuloksia analysoidaan.

Puupolton hienous on sen arvaamattomuus. Lopputulokseen vaikuttaa niin uunissa olevat esineet, miten ne on ladottu uuniin kuin tietenkin uunin läpi kulkevat tulenlieskat ja uunissa lentävä tuhka. Polton loppupuolella uuniin heitetään vielä suolaa (kyllä, ihan tavallista ruokasuolaa), joka tuo omat efektinsä. Puupoltossa ei koskaan tiedä, minkänäköistä tavaraa tulee ulos uunista.

Lasittamani laatat ennen polttoa. Saas nähdä mitä näistä tulee...

Alunperin muuten kaakeliuunien kaakelitkin poltettiin puu-uuneissa. Tehtaissa ne tosin suojattiin keraamisilla suojuksilla, kaseteilla. Tällöin haettiin mahdollisimman hallittua lopputulosta, eikä lieskojen ja tuhkan vaikutuksia haluttu kaakeleihin. Käsityöläisten valmistamissa kaakeleissa taas puilla polton vaikutukset näkyvät elävämpänä pintana.

En olekaan osallistunut puupolttoon sitten opiskeluaikojen. Opiskeluaikana kävimme polttamassa puu-uunia Valkeakoskella Voipaalassa. Kun olin työharjoittelussa Unkarissa kansainvälisessä keramiikkakeskuksessa, sain osallistua useampaan puupolttoon.

Alunperin minun piti tehdä laattoja neliön verran, mutta työkiireet ovat vieneet kaiken ajan, enkä ehdi osallistua itse polttoonkaan. Ehdin tehdä vain muutaman hassun laatan, olkoon ne nyt sitten koelaattoja tuleviin polttoihin. Harmittaa, sillä olin varannut puupolton kalenteriin jo alkuvuodesta... Mutta onneksi polttoja järjestetään tänä vuonna vielä kaksi syksyllä. Sitten otan kyllä lomaa töistä ja osallistun myös polttoon, se on niin hauskaa ja jännittävää!

Muistoksi ostin Jarin tekemän teekulhon. Se on valmistettu amerikkalaisesta luonnonsavesta ja poltettu myös anagamauunissa. Se on niiiin hieno!
Syksyä ja seuraavaa puupolttoa odotellessa osallistun muutamaan tapahtumaan tänä kesänä: Turun perinneasuntomessuille 16. - 18.6., Hämeenkyrön vanhat talot -tapahtumaan 13.8. sekä tietenkin Loviisan Wanhoihin taloihin 26. - 27.8.  Tervetuloa juttelemaan kaakeliuuneista (ja miksei vaikka puupoltostakin)!


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Paljon onnea Hattulan Kaakelitehdas 10 vuotta!

2017 on Suomen ja Kaakelitehtaan juhlavuosi. Suomi täyttää 100 vuotta ja Hattulan Kaakelitehdas 10 vuotta. Onpa aika mennyt nopeaan! En voi uskoa, että Kaakelitehtaan perustamisesta on kulunut niin kauan. Toisaalta 10 vuotta on säälittävän lyhyt aika verrattuna 100 vuoteen... ;) Täytyykin muistella menneitä ja kerrata täällä blogissa jossain vaiheessa Kaakelitehtaan kymmenvuotista historaa.

Vähän jotain vielä viime vuodesta, loppuvuosi 2016 oli työntäyteinen, kiitos asiakkaille! Töitä riitti melkein liiaksi asti. Joitakin tilauksia saattoi mennä sivu suun aikataulujen takia. Silloin mietin, että olisiko pitänyt palkata joku hommiin, mutta jos tilaus on 500 euroa, ei sillä palkata ketään edes kuukaudeksi töihin... Jonkun ison tilauksen yhteydessä olisi voinut onnistuakin työllistää yhdet apukädet, mutta sitten kapasiteetti tulee vastaan polttouuneissa, ei mahdu uuniin kuin tietty määrä tavaraa kerrallaan, olisi pitänyt investoida tuhansia euroja uuteen polttouuniin ja siihen sen ison tilauksen tulot olisivat huvenneetkin. No olisihan sitä kapasiteettia sitten tulevaisuudessa, mutta kun ei niistä tulevaisuuden tilauksista vielä tiedä! Ja en kyllä tiedä, mihin näissä tiloissa mahtuisi enää neljäs polttouuni ja riittääköhän sähkötaulussakaan kapasiteettia pamauttaa yhtäaikaa päälle neljä uunia. Taitaisi pamahtaa sähkötaulu ennemmin.

No jotain pamahti sitten sopivasti pahimpaan jouluruuhkaan, nimittäin toisesta isosta polttouunista katkesi vastus. Taas! Juuri vuosi sitten katkesi samasta uunista vastus. Vastukset olivat silloin kyllä uusimisen tarpeessa ja ne kaikki vaihdettiinkin. Mutta mikä tuuri...

Muiden muassa tällaisia juttuja valmistui loppuvuoden tohinassa:

Valmistin asiakkaalle pyöreän kaakeliuunin uuteen omakotitaloon. Tästä uunista on tulossa myöhemmin jotain uutta...


Auringonkehrä-kaakeliuunin koristekaakeli. Valmistin asiakkaalle ison vihreän kaakeliuunin.
Joitain juhlavuoden juttuja on suunnitteilla, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. Hyvää juhlavuotta!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Kiitos kuvista!

Sain asiakkaalta kuvia keittiöstä, jonne he joitakin vuosia sitten tilasivat Savimaakari-laattoja. Ai että on niin hienoa nähdä tuotteet asennettuna paikoillaan!

Aivan liian vähän ehdin käydä itse kuvaamassa valmiita kohteita, vaikka uusille asiakkaille juuri ne kuvat ovat tärkeitä tilauspäätöstä tehdessä. En ole mikään huippuvalokuvaaja ja aika aloittelija järjestelmäkameran käytössä. Minulla ei myöskään ole varaa palkata ammattikuvaajaa kiertämään kohteita ympäri Suomea. Pyydän toki asiakkailta kuvia lopputuloksesta, mutta harmittavan usein he unohtavat lähettää niitä.

En toivo mitään ammattitason kuvia, mutta pieni toive minulla olisi. Toivon, että kuvat olisivat isolla resoluutiolla ja päivänvalossa tai ainakin hyvässä valaistuksessa otettuja, silloin tuotteet ja koti tulevat kauneimmin esiin. Sähköpostiini voi lähettää isoja tiedostoja, se ei mene herkästi täyteen.

Lisää kuvia asiakkailta toivotaan siis, tuhannesti kiitos jo etukäteen! Ja tuhannesti kiitos asiakkaille, jotka kuvia ovat lähettäneet :)

Tässäpä niitä kuvia, varsin hieno keittiö kokonaisuudessaan!





torstai 27. lokakuuta 2016

Kädet saveen

Ohhoh, huomasin, että olen tänä vuonna kirjoittanut vain kaksi blogikirjoitusta... On aika pistää sormet näppäimistölle (kyllä, kirjoitan mieluiten tietokoneella kuin tabletilla, saatikka puhelimella... Olen sen verran vanha ja vanhanaikainen!), mutta on myös aika laittaa kädet taas saveen. Palaan marraskuun alusta äitiyslomalta kokopäiväisesti töihin. 

Sekalaista elämää on taas vietetty, koska olen kuitenkin tässä koko ajan käynyt töissä, enemmän tai vähemmän. Aina kun mies on kotona, minä menen töihin, läpsystä on vaihdettu vahtivuoroa ja koko perheen yhteinen aika ollut vähissä. Nyt mies jää isyyslomalle kotiin pikkumiehen kanssa ja minä pääsen töihin. Ja kyllä, pääsen töihin, on helpottavaa, kun saa työskennellä koko päivän ilman suurempia keskeytyksiä. Nyt kohta 9 kuukautta vanhan pojan kanssa työpäivä oli tasan päiväunien mittainen, eli n. 1,5-2 tuntia (onni, että poika nukkuu edelleen ulkona hyvin). Eihän siinä ajassa saa kauheasti aikaan. Minun työpaikkani on sen verran sotkuinen ja lapsille vaarallinen, etten voi päästää ryömivää lasta lattialle pyörimään, siksi ainoa mahdollisuus oli työskennellä lapsen nukkuessa. Kun poika oppi liikkumaan, ei paikalla olo kiinnostanut yhtään, en voinut esim. pitää häntä kantorepussa tai istuttaa rattaissa työskentelyn ajan, ja olisihan se ollut aika tylyä istuttaa lasta paikoillaan koko päivän... Välillä turhautti että työt edistyivät hitaasti, ja sitten tuli huono omatunto, että raahasin lasta töihin ja asiakastapaamisiinkiin. Tietysti mielelläni viettäisin kotona ainakin lapsen ensimmäisen vuoden, mutta, kuten monesti jo olen sen todennut täällä blogissakin, se ei ole meidän perheelle mahdollista.

Mm. tällaisia kaakeliuunin kaakeleita valmistui keväällä.
Työrintamalla onkin hyvä tilanne, sillä tilauskirjat ovat täyttyneet hyvin. Uusia tilauksia voin ottaa vastaan ensi vuoden helmikuussa. On käynyt jopa niin, etten osallistu tänä vuonna yksiinkään joulumyyjäisiin. Olin ilmoittautunut Ornamon joulumyyjäisiin ja Tampereen joulun designtorille, mutta valitettavasti jouduin perumaan molemmat, en yksinkertaisesti ehdi tekemään sinne myytäviä tuotteita... Tiedoksi siis tosiaan, että tällä hetkellä varastossa ei ole yhtään mitään (no ehkä muutama hassu laatta on), kaikki tuotteet tehdään nyt vain tilauksesta. Taidan tänä vuonna käydä ainakin Tampereen designtorilla ihan vain asiakkaana joululahjaostoksilla, aika ihanaa.

Mukavaa loppuvuotta!

Nyt on työn alla vihreä kaakeliuuni. Teen uunin värin aina toiveiden mukaan. Tässä mallaillaan tapettia ja uunin väriä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lomailua

Olen äitiys-/kesälomalla. Meillä on viisi kuukautta vanha veikeä poikavauva, jota reilu kaksivuotias isosisko naurattaa. Niinpä niin, lomalla ja lomalla, pikkumies on ollut pajalla jo monta kertaa, olen tehnyt pienempiä ja pari jopa vähän isompaa tilausta. Kun oli talvi ja vauva vastasyntynyt, oli helppo käydä töissä, koska vauva nukkui niin hyvin ulkona. Mitä kylmempi sen paremmin. Toukokuussa oli helteitä, mutta silloin hommista ei tullut mitään, kun vauva nukkui vain pienissä pätkissä eikä ollut muutenkaan tyytyväinen. Itsekin olin ihan nuutunut. En ole helteiden ystävä, kesästä tykkään kyllä, mutta minulle riittää 20 - 23 astetta ja pilvipoutaa..

Alkuvuosi oli rankka, koska sairastelimme koko perhe monta kuukautta putkeen. Esikoisen päiväkodissa riehui  jos monenmoista tautia ja hän toi ne kaikki tietysti kotiin. Synnytyskin meni flunssassa. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut kuinka todella kipeä olinkaan. Hoidin kyllä vauvan, mutta en sitten juuri muuta, tuli lähinnä maattua sohvalla tai sängyssä. Yleisvointi oli surkea. Edes ruuanlaitto ei onnistunut. Onneksi itse synnytyksestä toivuin nopeasti eikä siitä jäänyt vaivoja.

En ole pystynyt pitämään juurikaan oikeaa äitiyslomaa, lukuunottamatta muutamaa hassua päivää keväällä ja kesäkuun loppua, jolloin pääsimme koko perhe viikoksi Lappiin, jossa isoisovanhemmat kovasti jo odottivat näkevänsä pikkuisia. Oikealla äitiyslomalla tarkoitan siis sellaisia päiviä, jolloin ollaan vain vauvan kanssa kotona eikä ole mitään velvotteita yritystä kohtaan (ei edes sähköpostin lukemista tai laskujen maksamista).

Valmistin asiakkaalle koristelaattoja keittiön kaappien välitilaan.

Laatat valkoista saumausta vaille.
Kun esikoinen jäi päiväkodista kesälomalle, (ja kun toimitin pari viimeistä pikkutilausta asiakkaille...) minäkin vihdoin pääsin oikeille lomille ja sitä jatkuu aina elokuun puoleen väliin asti, jolloin päiväkoti taas aukeaa. Nyt olen tietoisesti pitänyt päiviä, jolloin en avaa työsähköpostia. Tuleekin pisin kesäloma vuosiin 😊 Parhaimmillaan olen tainnut pitää aiemmin jopa kahden viikon (!) kesäloman, ei puhettakaan mistään kahdeksasta viikosta.

Lomilla minut saa kyllä kiinni, parhaiten sähköpostilla (vaikken sitä päivittäin avaakaan), kannattaa kysellä jo syksyn tilauskannasta. Ja heti kun kehuskelen olevani vihdoin lomalla, voin ilmoittaa pari työkeikkaa tähän kesälle. Ensi viikonloppuna la - su 23. - 24.7. olen Turussa Perinne elää -tapahtumassa Luostarinmäen käsityöläismuseolla. Minut löytää savenvalajan pajasta, tietysti! Elokuun lopulla osallistumme taas Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan, tervetuloa myös sinne! Loviisasta tulee varmasti taas oma blogikirjoitus. Ja toki pajalle voi tulla aina sopimuksen mukaan katsomaan kaakeliuuni- ja seinälaattavaihtoehtoja.

Haalin kirjastosta kesädekkareita, joita olen lukenut, jos lapset ovat sattuneet nukkumaan päiväunet yhtäaikaa. Leppoisaa ja sopivan lämmintä kesää!

Dekkarit kuuluvat kesään? Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuva sarja on hyvää hömppää. Suosittelen myös Aki Ollikaisen Mustaa satua, sekä hänen esikoistaan Nälkävuotta! Eivät ole siis dekkareita, mutta mainioita yhdistelmiä historiaa, jännitystä ja juonimutkia.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Designtori Tampereella sunnuntaina 15.5.

Kuulumisia äitiyslomalta: täytyy vähän näkyä ja markkinoida lomallakin, tulkaa siis moikkaamaan Tampereen Designtorille sunnuntaina 15.5.! Mukana lajitelma laattoja :)


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Aika jäädä lomalle

Olen jäämässä tuplalomalle, nimittäin joulu- ja äitiyslomalle. Meille syntyy toinen lapsi ensi vuonna.

Loma tulee todella tarpeeseen, sillä olen ollut ennätyskiireinen. Työt kasautuivat kummasti tähän loppuvuoteen. Palasin töihin ensimmäiseltä äitiyslomalta viime kesänä, ja silloin minulla olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa tehdä kaakeleita, mutta jostain syystä ihmiset aktivoituivat tänä vuonna tilaustensa kanssa todella myöhään. Tavallisesti minulla on töitä tasaisesti ympäri vuoden (paitsi tammi- ja helmikuu ovat hiljaisempia), mutta tänä vuonna ei ollutkaan niin. En tiedä, tekikö lämmin syksy vai mikä sen, että asiakkaat ryhtyivät hoitamaan uuniasioitaan vasta loppuvuodesta. Tosin on tämä joulukuukin ollut ennätyslämmin, missä se talvi viipyy...?!

Nyt sitten joudun suureksi harmikseni kieltäytymään töistä, koska en voi ottaa niitä enää vastaan. Enää ei riitä aika ja työn fyysisyyskin tulee vastaan, tämän vatsan kanssa on jo vähän erilaista liikkua. Vaikka jään nyt äitiyslomalle, toimitetaan tilaukset asiakkaille sopimusten mukaan, osa vielä tammikuun puolella. Onneksi olen voinut varsin hyvin (lukuunottamatta työväsymystä) ja pystynyt tekemään töitä. Joitain raskaimpia hommia (nosteluita yms.) en voi enää tehdä. Kun asiakkaat tulevat noutamaan kaakeleita, olen yleensä kantanut isot laatikot valmiiksi lastauslaiturille, mutta tällä hetkellä siinä on itsepalvelu, ja onneksi on nokkakärryt :)

Loppuvuodesta valmistui mm. näitä Art deco -laattoja asiakkaalle keittiön kaappien välitilaan. Koko 200 x 200 mm.

Töitä on nyt loppuvuodesta ollut vähän liikaakin, sillä on taas aika kova paine kerätä rahaa säästöön äitiyslomaa varten, että voin ylipäätään olla pois töistä. Firmalla on joitakin juoksevia kuluja, joita ei vain voi keskeyttää. En tälläkään kertaa voinut/ehtinyt kouluttaa ja palkata sijaista lomani ajaksi, enhän kerinnyt olla töissä kuin puolisen vuotta. Viime kerralla pohdin yksinyrittäjän äitiysloman ongelmia täällä.

Loppuvuodesta ylimääräisiä töitä teetätti uunihommien lisäksi kahdet joulumyyjäiset, joille osallistuin: Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä ja Designtori Tampereella. Minulla ei ollut aikaa tehdä tuotteita kauheasti varastoon, koska syksyllä oli onneksi "oikeita" töitä. Ilmoittauduin kesällä myyjäisiin, koska en vielä silloin tiennyt syksyn työtilanteesta, ja nyt myyjäiset aiheuttivat vain lisästressiä. Onneksi Helsingistä tuli mukavasti myyntiä, helsinkiläiset ostivat pöydän lähes tyhjäksi (kiitos siitä!), mutta harmi tamperelaisille, joille minulla ei ollutkaan tarjota niin paljon valikoimaa seuraavana viikonloppuna Designtorilla. Keramiikkaa ei valmisteta kovin nopeasti, joten viikossa ei olisi ehtinyt mitenkään tehdä lisää tavaraa. En voinut myöskään perua tapahtumia, sillä paikkamaksut oli tietysti jo maksettu, eikä niitä näin lyhyellä varoitusajalla olisi saanut takaisin.

Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä.

Sopivasti pahimpaan työruuhkaan alkoivat sitten koneetkin hajoilla töissä. Ensin meni yksi kaakelien polttouuni rikki ja se ruuhkautti pahasti työt. Sitten hajosi lasituskaapin uppopumppu (kesti se kyllä lähes 9 vuotta, ihme juttu nykypäivänä, eikä ollut edes mikään kallein pumppu!). Ilmankin uppopumppua pärjää, mutta se on parempi työturvallisuuden kannalta. Uppopumpun avulla lasituskaapin takaseinään luodaan vesiverho, joka sitoo ruiskutettavaa lasitetta ilmasta ja estää sen leviämisen ympäristöön. Ei se nyt olisi vaikea hankkia ja asentaa uutta pumppua, mutta tuhraantuuhan siihenkin rautakauppareissuun aikaa, kun kaikki aika pitäisi olla tiiviisti pajalla kädet savessa. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja viikonloppuja, ja huomaan kyllä, että raskaana ollessa sitä ei vain jaksa painaa töitä samaa tahtia kuin tavallisesti. Täytyy syödä ja pitää taukoja useammin ;) Ja ei hätää, en nyt sentään oman tai lapsen terveyden uhalla töitä tee, järki on kädessä.

Tässä muuten pari kuvaa Vilja-uunista, joka valmistui juuri ennen joulua:

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että väsyneenä mutta onnellisena jään lomalle (kunhan viimeisetkin tilaukset on saatu toimitettua asiakkaille!). Kaakelitehtaan kuulumisia voi seurata loman aikana täällä blogissa sekä Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä ja tietysti sähköposti info(at)kaakelitehdas.fi toimii edelleen. Toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle 2016!