perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulun viettoon

Loppuvuosi oli kovin kiireinen, en ehtinyt blogiakaan päivittää. Viimeiset tilaukset piti saada valmiiksi ennen joulua ja muita projekteja sellaiselle mallille, että niitä on hyvä jatkaa ensi vuonna. Nyt on aika matkustaa pohjoiseen sukuloimaan ja rentoutumaan.

Näitä kaakeliuunituikkuja ei enää ehdi minulta tilata jouluksi, mutta Tampereen Sokokselta ja Domus classicasta niitä vielä saa.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua teille kaikille!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Taito Finlandia

Ei kovinkaan kauan sitten, sain tietää olevani Taito Finlandia -ehdokkaana. Olin todella yllättynyt ja otettu ehdokkuudesta, sillä vaikka Taito Finlandia -palkinto on vastikään perustettu käsi- ja taideteollisuusalan tunnustus (se jaettiin vasta toisen kerran tänä vuonna), onhan se yksi Finlandia-palkinto muiden joukossa. Siitä tulee varmasti käsi- ja taideteollisuusalan arvostetuin tunnustus, ellei se sitä jo ole. Toivon, että se nostaa entistä enemmän esille käsi- ja taideteollisuutta elinkeinona, mutta myös alaa muutenkin kaikkine moninaisine toimintamuotoineen.


Taito-Finlandia myönnetään käsi- ja taideteollisuusalan merkittävälle tekijälle, ilmiölle, tapahtumalle tai tuotteelle edistämään alan tunnettuutta ja arvostusta. Palkintoa ei erikseen haeta, vaan ehdokkaat valitsee erityinen raati, joka joka vuosi ruotii useista vaihtoehdoista lopulliset ehdokkaat.

Tänä vuonna ehdokkaina Hattulan Kaakelitehtaan lisäksi olivat Kraa Kraa Eyewear (Tampere), Nikari Oy (Fiskars), tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen (Helsinki) ja lasitaiteilija Anu Penttinen (Nuutajärvi). Olin korkeatasoisessa porukassa, esimerkiksi Anu Penttinen on opettanut lasimuotoilua Wetterhoffilla, jossa minä taas opiskelin keramiikkaa samaan aikaan. Nikari Oy taas on perinteikäs, jo vuodesta 1967 toiminut puusepänliike. Myös palkinnonvalitsijat ovat arvostettuja alan henkilöitä, viime vuonna muotoilukriitikko Kaj Kalin palkitsi Ruokangas Guitars Oy:n, ja tänä vuonna valitsijana oli muotisuunnittelija Paola Suhonen.

Niinpä, olin todella yllättynyt, kun minulle viime viikolla ilmoitettiin, että kyseinen palkinto on myönnetty Hattulan Kaakelitehtaalle! Huh huh! Vaikkei Kaakelitehdas ole kovin vanha (täyttää ensi vuonna seitsemän) tuntuu hienolta, että on varmaankin jotain tehnyt oikein ja jotain saanut aikaan, kun tällainen tunnustus myönnetään.

Tunnustuksen lisäksi Oy Gustaf Paulig Ab myöntää 5000 euron palkintosumman voittajalle. Vaikka olisin ollut todella otettu vain pelkästä tunnustuksesta, on tietysti rahapalkinto erittäin tervetullut, voin käyttää sen yrityksen kehittämiseen. Minulta kysyttiinkin, mihin aion käyttää palkintorahat ja ensimmäisenä minulla kyllä tuli mieleen itselle niinkin arkinen asia, kuin uunin sähkövastukset. Minulla on kaksi sähköllä toimivaa uunia, joissa kaakelit poltetaan, ja toisessa niistä sähkövastukset ovat uusimisen tarpeessa. Ei siihen koko rahaa mene, mutta suuri summa kyllä. Palkinnoksi sain myös hienon Oiva Toikan suunnitteleman Taito Finlandia -lasiteoksen.

Palkintosumman jakoi Minna Saari Pauligilta ja onnittelemassa oli myös "Don Tami" Juhani Tamminen. Kuva: Tampereen Messut.

Paola Suhonen ei päässyt paikalle, koska hän oli New Yorkissa, mutta saimme häneltä videotervehdyksen ja hänen sanansa tuntuivat todella hienolle, suuri kiitos niistä!

Viikon ohjelma meni sekaisin, koska palkinnon julkistamistilaisuus oli perjantaina Tampereen Kädentaidot -messuilla, mutta en ollut siitä lainkaan pahoillani! Äkkiä piti vain varata parturi ja hankkia uudet kengät...

Kiitos! Kuva: Tampereen messut.



torstai 24. lokakuuta 2013

Keramiikan opetusta

Jälleen vähän kirjoitusta sivuprojektista, parin illan mittaisesta sellaisesta. En ole aikaisemmin ajatellut opettavani keramiikkaa, mutta kun naapuriin, tien toiselle puolelle, muutti Näpsä-käsityökoulun käsityökeskus ja sieltä ehdotettiin yhteistyötä parin kurssin muodossa, niin ajattelin että mikä ettei, voisihan se olla hauskaa vaihtelua. Olen joskus ohjannut satunnaisesti aikuisten ryhmiä omalla pajalla, lähinnä ystäviä tai puolituttuja, mutta lapsia ja nuoria en ole opettanut aikaisemmin. Ennen ensimmäistä ryhmää kyllä jännitti!

Taito Pirkanmaa ry:n Näpsä-käsityökouluissa opetetaan lapsille, nuorille ja aikuislle käsityön taiteen perusopetusta. Yhdistyksen käsityökeskuksissa, joita on ympäri Pirkanmaata ja joissa opetus tapahtuu, järjestetään myös erilaisia lyhyempiä kursseja aikuisille. Esimerkiksi tuossa naapurissa Epilän käsityökeskuksessa on kangaspuita, joilla voi tulla kutomaan itsenäisesti tai ohjatusti.

Minä sain opettaa eilen ja toissapäivänä kolmelle lasten ryhmälle ja yhdelle nuorten ryhmälle keramiikkaa. Se oli mukavaa vaihtelua! Aiheina meillä oli joko yhden tai useamman tuikkukipon tai eläinhahmon valmistaminen. Ryhmät olivat erilaisia, mutta minulle jäi tunne, että varmaankin suurin osa oppilaista piti saven kanssa työskentelystä ja toivon, että osasin opettaa ja että lapset oppivat jotain. 

Töistä tuli tosi hienoja!















tiistai 8. lokakuuta 2013

Kaakelitehtaasta tuli tiilitehdas

Ainakin hetkellisesti. Sain mielenkiintoisen yhteydenoton Potilan tiilitehtaalta Hämeenkyröstä: he kysyivät mahdollisuutta polttaa tiiliä minun uuneissa. Siis keramiikan polttouuneissa, ei kaakeliuuneissa...! Potilan tiilitehtaalla on suuri öljykäyttöinen tunneliuuni, jossa tiilet tavallisesti poltetaan. Nyt oli kuitenkin kysymys sen verran pienestä määrästä erikoistiiliä, ettei tunneliuunia kannattanut käynnistää pelkästään niiden takia.

En ole valmistanut taikka polttanut tiiliä aiemmin, joten projekti oli varsin mielenkiintoinen. Tiilien poltto-ohjelma on erilainen  kuin omien tuotteitteni, joten oikeaa lämpötilaa täytyi hakea useammalla poltolla. Tiilissä oikea lämpötila on aika tärkeä, sillä tiilen väri muuttuu herkästi. Ero oli jo aika iso, poltettiinko tiilet 1030 vai 1060 asteeseen. Polttoaineellakin on vaikutusta tiilen väriin. Tulokset ovat erilaisia, kun polttoaine on öljy tai kuten minun  uuneissani, sähkö.

Hauska projekti, tiilet tulevat siis kunnostettavan Tampereen ortodoksisen kirkon pylväisiin, täytyy käydä katsomassa niitä kun ne on asennettu paikoilleen!

Tiilet ennen polttoa.



Tiilet polton jälkeen.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Uusia seinälaattoja ja Design Market Helsingissä

Aiemmin kirjoitin uusista kuusikulmaisista laatoista, jotka ovat kehitteillä. Nyt ne ovat valmiita! Olen oikeastaan suunnittelemassa ja kehittämässä kokonaan uutta seinälaattamallistoa, johon sain apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta ja Pirkanmaan taidetoimikunnalta, heille suuri kiitos! Apurahat ovat tärkeitä meille käsityöläisille toimintamme kehittämisessä.

Nämä kuusikulmaiset laatat ovat vain yksi osa uudesta laattamallistosta, ja alunperin ajattelin, että julkistan koko malliston kerralla, mutta en nyt vain malttanut, siis, olkaa hyvät, uudet kuusikulmaiset laatat:


Kuusikulmainen muoto ja kolmiot ovat suosittuja nyt muotoilussa, joten en voinut olla tarttumatta niihin. Toki kuusikulmaista muotoa on käytetty laatoissa vaikka kuinka kauan, monet ehkä muistavat sen parhaiten  Suomessa Pukkilan aikoinaan valmistamista lattialaatoista (nykyään tulevat ulkomailta). Kuusikulmainen muoto löytyy myös luonnosta, esimerkiksi mehiläiskennosta.

Kuva: Yle/Lappi-Hunaja.
Laattojen koko on n. 140 x 125 x 9 mm ja värivaihtoehtoja on viisi: valkea, musta, mustavalkoinen, vaaleansininen-vaaleanpunainen-valkea sekä turkoosi-oranssi-musta. Laatat soveltuvat seinälle, myös märkätiloihin. Erityisesti laatat sopivat 50- ja 60-luvun kohteisiin, mutta mikseivät myös uudiskohteisiin!


Näitä laattoja saa tietenkin suoraan Kaakelitehtaalta tilaamalla, mutta myös Helsinki Design Marketista, jonne matkustan laattojen kera viikon päästä. Pohjoismaiden suurin muotoilualan varastomyynti on auki Helsingin Kaapelitehtaalla la - su 14. - 15.9. klo 11 -  17. Vaikka laatat ovat uutuuksia, ovat ne varastomyynnissä tietysti reiluin hinnoin! Otan mukaan myös kaakeliuunituikkuja, jotka tuovat mukavasti valoa pimeneviin syysiltoihin.

Vilja-tuikkulyhty.
Hiisi-tuikkulyhty.

maanantai 26. elokuuta 2013

Loviisan wanhat talot ja Piipahda Pispalan pirteissä

Voi olipas Loviisassa upeat säät koko viikonlopun! Seuraavista kuvista varmaan näettekin valon määrän ja pilvettömän taivaan.

Kaakelitehtaan tuikut, kaakelit ja laatat.

Seinälaattavalikoimaa.
Tänä vuonna en ehtinyt kiertelemään wanhoja taloja kuin vähäsen osastomme läheltä, väkeä nimittäin tapahtumassa piisasi, rikottiinkohan kävijäennätys jälleen? Vuonna 2012 heitä oli yli 10 000.

Tässä kohteessa, joka on entinen metodistikirkko, olivat aikaisemmat asukkaat, arkkitehtipariskunta, rakennuttaneet saunaosaston keskelle taloa. Talossa olikin keskusmuuri, jossa lämmittivät takka, puuhella ja puukiuas:


Toisesta kohteesta löytyi lastenhuoneesta viehättävät keinu ja auto:



Tänä vuonna oheistapahtumia oli entistä enemmän ja kaikenlaiset kirpputorit olivat levittäytyneet ympäri Loviisan keskustaa, tällä kirppiksellä oli hauska lipasto:


Majoituimme jälleen keraamikolle sopivassa savitalossa Strömforsin ruukissa. Savesta rakennetussa Krouvinmäessä on alunperin ollut ruukin työväen asuntoja.

Strömfors.

Krouvinmäestä on tullut suosikkimajoituspaikkamme.
Ravintola Ruukinmyllyssä söimme lauantai-iltana herkullista kokonaisena paistettua ahventa ja tilliperunoita!


Tapahtuma oli jälleen lämminhenkinen ja leppoisa, kiitos ja ensi vuonna uudestaan!

Ehdin napata kuvan kahdesta sotilaasta Loviisan kadulla.
Lopuksi vinkki samankaltaiseen, tosin Loviisaan verrattuna vielä pienimuotoiseen ja aloittelevaan tapahtumaan: Piipahda Pispalan pirteissä järjestetään lauantaina 7.9.2013 klo 12 - 17 Tampereella nyt toista kertaa viime vuoden hyvän palautteen ansiosta. Järjestäjinä ovat Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistys ry ja Tampereen rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus -projekti. Tapahtuma on osa vuosittain järjestettäviä Euroopan rakennusperintöpäiviä, joista voit lukea esimerkiksi tästä blogista: http://rakennusperinto.blogspot.fi/

Hattulan Kaakelitehdas on Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistyksen jäsen ja yhdistyksen toimintapaikaksi kunnostettava entinen Uittoyhdistyksen talo on myös avoinna. Tulkaahan juttelemaan vanhoista taloista ja tutustumaan "Uittikseen"!

perjantai 16. elokuuta 2013

Finlandia-talo ja kemiaa

Yksi pitkäaikainen projekti valmistui vihdoin: Sain kunnian valmistaa Finlandia-taloon korjauskaakeleita. Alvar Aallon suunnittelemia sauvamaisia kaakeleita löytyy Finlandia-talon sisällä olevista pylväistä. Mustat ja valkeat himmeäpintaiset kaakelit ovat Arabian valmistamia.

En löytänyt netistä yhtään kuvaa noista pylväistä tai mustista ja valkeista kaakeleista, mutta samanlaisia sinisiä kaakeleita on käytetty Seinäjoen kaupungintalossa:

Kuva: Yle Pohjanmaa.
Mutta voin kertoa, oli muuten yksi vaikeimmista mustista väreistä! Tämä juttu ehkä valottaa sitä työmäärää, mikä korjauskaakeleihin liittyy. Monesti ihmetellään, että miten vaikeaa se nyt on se valkean, mustan tai vihreän lasitteen tekeminen, no, välillä se on vaikeaa. Toiset sävyt osoittautuvat vaikeammiksi kuin toiset, eikä sitä voi oikeastaan etukäteen tietää. Tietysti minulle on kertynyt jonkin verran omia värikokeita varastoon, joten joskus käy tuuri, ja niistä löytyy sopiva väri.

Kaakelien päällä oleva lasite ei ole maali. En voi vain ottaa Tikkurilan värikarttaa ja valita sieltä mahdollisimman lähellä olevaa sävyä. Lasite on yksinkertaistetusti lasinen pinnoite. Tarvitaan kemiaa ja osittain samoja aineita kuin maaleissa, mutta erotuksena lasite poltetaan esineen pintaan kiinni, lopputuloksen ominaisuudet tulevat esiin vasta poltettaessa. Jokaiselle lasitteelle on oma reseptinsä (aivan kuten maaleissa) ja jokainen lasite käyttäytyy eri tavalla ja muodostaa erilaista pintaa: kiiltävää, mattaa, himmeää jne. (kuten maaleissa). Väri lasitteeseen saadaan joko metallioksideilla tai pigmenteillä (no näinhän on maaleissakin!).

Materiaalitekniikka on keraamisen teollisuuden tärkeää liikesalaisuutta. Jos Arabia on valmistanut näitä kaakeleita 60 - 70-luvulla, en voi tietää, mitä aineita tarkalleen niihin on käytetty (kävin Arabian arkistossa Designmuseossa, jossa Arabian arkisto nykyään sijaitsee, eikä sieltä löytynyt tietoa), eikä välttämättä samoja raaka-aineita edes ole enää saatavilla. Esimerkiksi en voi käyttää täysin samaa savea kuin mitä heillä on ollut, sillä savien ominaisuudet vaihtelevat ja muuttuvat ajan kuluessa. Niin ikään polttoympäristö vaikuttaa tuotteen lopulliseen ulkonäköön. Jos Arabia on polttanut kaakelit öljypolttoisessa uunissa on tulos eri kuin minun sähkökäyttöisissä uuneissa.

Ainoa mahdollisuus on imitointi ja kokeilu. Jotain lasitteista ja savista pystyy päättelemään ulkonäön perusteella, mutta ainoa tapa valmistaa vastaavanlainen tuote on vain kokeilla. Ja kyllä minä kokeilin! Ensin etsin sopivan saven kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja, sen jälkeen ryhdyin testaamaan lasitteita. Piti tavoitella kohtuusamanlaista himmeysastetta kuin alkuperäisessä lasitteessa sekä samaa värin voimakkuutta, tasaisuutta ja sävyä. Kokeilin useita eri koostumuksella olevia lasitepohjia ja sen jälkeen useita erilaisia mustia pigmenttejä ja niiden yhdistelmiä jne. Yksi pigmentti taittui liikaa harmaaseen, toinen ruskeaan, kolmas siniseen... Koetin ottaa kuvia värikokeista, mutta kamera ystävällisesti hälvensi kokeiden värieroja, jotka ovat kyllä paljaalla silmällä erotettavissa.

Mutta, valmista tuli! Vihdoin löytyi oikea savi, oikea lasite ja oikea polttotapa. Aikaa kului, enkä tainnut päästä ihan omilleni tässä projektissa, mutta nyt minulla on aika hyvä varasto mattamustia lasitteita!

Valkeat kaakelit. Vasemmalla ylimmäisenä vanha kaakeli.

Mustat kaakelit. Vasemmalla ylimmäisenä vanha kaakeli.

perjantai 9. elokuuta 2013

Hyvinkään asuntomessut ja toisenlaiset asuntomessut Loviisassa

Kävin viime viikonloppuna Hyvinkään asuntomessuilla. En ole ollut niin kauhean kiinnostunut asuntomessuista muutamaan vuoteen, mutta kun viime vuonna pääsin osallistumaan Tampereen asuntomessuille, kiinnostus heräsi jälleen. Ja nyt tietysti uuden sisustusopiskelun myötä "joudun" seuraamaan asuntomessuja. Tosin siihen, että lähteekö käymään messuilla vai tyytyykö vain tutkailemaan sisustuslehtiä, vaikuttaa aika paljon messujen sijainti. Esimerkiksi Laukaassa (2003) kävin, koska olen Keski-Suomesta kotoisin ja Hämeenlinnaan (2007) oli helppo tulla Tampereelta. Tampereen (2012) messuille osallistuin itse valmistamalla tuotteita yhteen kohteeseen (voit lukea viime vuodesta täältä). Tämän vuoden Hyvinkääkin on sopivan lähellä ja sattui vielä sopimaan kalenteriin tuo viikonloppu.

Messupäivä oli todella kuuma, emmekä kiertäneet läheskään kaikkia kohteita, mutta jotain messuilta jäi mieleen: talot olivat pienempiä kuin aikaisempina vuosina, neliömäärät olivat laskeneet inhimillisiksi, valkea, musta ja harmaa olivat suosittuja värejä ja keittiöissä jatkuu erittäin pelkistetty tyyli. Yksi keittiö tosin oli romanttinen tyyliltään, mutta juuri mikään keittiö ei jäänyt mieleen, paitsi tämä sininen keittiö Kototalossa:


Toivottavasti värikkäitä keittiöitä alkaisi tulla lisää! Samassa kohteessa oli sinistä ja siihen sopivaa tummaa violettia myös muissa huoneissa. Tietysti messuilla kiinnitin huomiota kylpyhuoneisiin ja saunatiloihin, millaisia laattoja niissä oli käytetty. Suuret laattakoot ja samat värit kuin muussakin sisustuksessa (valkea, harmaa, musta) olivat suosittuja, eikä mitään kovin uutta ollut tarjolla. Iloisena piristyksenä Kototalossa oli käytetty sinistä pillerimosaiikkia lattiassa kodinhoitohuoneessa ja saunatiloissa:


Aika mukavaa olisi tuossa istuskella ja suihkutella!

Muita kohteita jotka jäivät mieleen, oli esimerkiksi yhdentoista neliön Piiri-talo, jonka Aalto-yliopiston opiskelijat olivat suunnitelleet. Varsin kompakti yhden hengen talo!


Tässä kämpässä nukutaan laverilla.
Toinen vähän samantapainen kokeellinen asumismuoto oli kontista tehty 50 neliön kaksio, Merikontti.



Sisältä asunto oli ihan kuin mikä tahansa kerrostalo- tai rivitaloasunto. Hieman pitkulaisia tilat olivat, mutta positiivinen yllätys kuitenkin ja kaikki toiminnot keittiöstä kylpyhuoneeseen oli saatu mahtumaan. Merikonttikodin idea on näytteilleasettajien mukaan että se on tarpeen mukaan siirrettävissä.

Messujen kohutuin (?) talo oli tietysti Maja. Ei varmasti miellytä kaikkia, mutta monet messutalothan on tehty niihin muuttavien asukkaiden mieltymysten mukaan, ja makuja on monenlaisia. Vaikken itse rakentaisi sen tyylistä taloa, pidin silti siitä, lähinnä sen arkkitehtuurista. Maja oli erilainen ja edusti arkkitehtuurista suunnittelua, eikä vain talopakettia.


Mustan katon ja valkoisten seinien kontrasti oli aika hieno.

Sisustus oli trendikäs.
Sauna on vähän karskimpi.
Majassa oli pari hienoa tummaa pesuallasta, materiaalina kivi luulisin.



Sitten vielä muutama sana tulisijoista, joista tietysti olin kiinnostunut. Nyt täytyy antaa kritiikkiä, ettei niissä ole tapahtunut mitään uutta. Tottakai tulisija suunnitellaan kohteeseen sopivaksi, otetaan huomioon talon arkkitehtuuri ja tietenkin asiakkaan toiveet, mutta messutalojen tulisijoissa ei ollut mitään erilaista tai mielenkiintoista. Rapattuja tai mustilla/valkoisilla laatoilla päällystettyjä laatikoita. Katso vaikka Suomen asuntomessujen sivuilta kuvia vuosilta 2010 - 2013.

Lopuksi vielä mainos toisenlaisista asuntomessuista, jonne osallistun näytteilleasettajana jo neljättä kertaa: Loviisan Wanhat talot. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapahtuma vanhoista taloista kiinnostuneille! Suosittelen myös oheistapahtumia, kuten esimerkiksi kirpputoreja ja antiikkimarkkinoita, joista voi tehdä mainioita löytöjä.

Kuva: www.loviisanwanhattalot.fi

24. - 25.8. järjestettävillä valtakunnallisilla perinne- ja korjausrakentamispäivillä vanhojen talojen asukkaat avaavat kotiensa ovet yleisölle ja seminaareissa pohditaan kysymyksiä kuten: "Miten yli 100-vuotiaissa taloissa asutaan tänään? Miten 300 vuotta vanhasta talosta tulee nykyaikaisen perheen koti? Miten uudet ratkaisut istuvat vanhaan rakennukseen?" Ja omasta mielestäni ehkä mielenkiintoisin aihe on uusien energiansäästömääräysten vaikutus vanhoihin taloihin. Kuinka paljon vanhaa taloa voi lisäeristää ja tiivistää tekemättä siitä hometaloa?

Messut ovat avoinna la - su klo 10 - 17 ja Kaakelitehdas on Suolatorilla tavattavissa, tervetuloa!

torstai 1. elokuuta 2013

Särkänniemen Koiramäki

"Lomalta" on palattu, pari romaania ehdin lukea (Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Turkka Hautalan Salo), matot ja ikkunat ovat vielä pesemättä, mutta ei se haittaa, ehtiihän nuo vielä. Elokuun kiireet ovat alkaneet ja syksyllä onkin sen verran tapahtumaa, että olen aloittanut useamman tekstiluonnoksen tähän blogiin, hirveän hauskaa!

Vierailin tänään aamulla Särkänniemessä, jonne sisustusarkkitehti Leena Carelse suunnitteli uuden hienon Koiramäen alueen. Leena tilasi alueella sijaitsevaan Prännäri-nimiseen kahvilaan Savimaakari-laattoja. Olemme tehneet aiemminkin yhteistyötä Leenan kanssa esim. Muuttohaukantie-sisustusohjelmassa, joka tuli aikoinaan TV2:lta. Ja miten hieno se Koiramäki olikaan! Värikäs ja huvipuistomainen, muttei liian muovinen, enemmänkin kotoisa.

Koiramäki on jaettu ikään kuin kahteen osaan: kaupunkiin ja maatilaan ja kummallakin alueella on oma kahvilansa. Kaupungissa on hienompi Von Guggelböö ja maatilalla tämä kuvassa näkyvä käsityöläismäisempi Prännäri, jossa laatat siis ovat.

Kahvilatiskin takaa.

 Minusta tämä voisi ihan hyvin olla jonkun kodin keittiö.

Luonnonvalkeat Savimaakari-laatat.

Aika viehättävä kahvila.

Savimaakari-laatat ovat viime vuoden uutuuslaattoja ja niissä jäljitellään vähän värikkäämpää suomalaista savenvalajien perinnettä. Värit ovat voimakkaita ja vaihtelevia, jokainen laatta on uniikki. Värejä ovat luonnonvalkea, keltainen, sininen, ruskea sekä metsän- ja koivunvihreä. Tänä vuonna lisäsin mallistoon uutuutena, asiakkaiden toiveista, puhtaan valkean värin. Se näyttääkin edelleen jatkavan suosiotaan kaikissa kodin materiaaleissa. Kun lähes kaikki pinnat ja/tai kalusteet huoneessa ovat puhtaan valkoisia, voi luonnonvalkea näyttää kellertävältä tai likaiselta niiden rinnalla, puhtaalle valkealle laatalle oli siis tilausta.

 
Puhtaan valkeat laatat. Yhden laatan koko on 150 x 150 mm.