maanantai 14. tammikuuta 2013

Uuden vuoden tervehdys!

Hyvää uutta vuotta 2013!

Vuoden vaihteen tienoilla on medialla tapana listata kuluneen vuoden tapahtumia tai pistää vuoden musiikkialbumit paremmuusjärjestykseen, niinpä listaan minäkin tähän vuoden ensimmäiseen lastuun Kaakelitehtaan tapahtumia, tosin en paremmuusjärjestykseen. Tuntuu, että on mukava tehdä jonkinlainen kokoava lopetus vuodelle.  Olen jo useampaan otteeseen blogissa maininnut vuoden olleen varsin tapahtumarikas. 2012 oli suurten muutosten vuosi, varsinkin viimeiset kuusi kuukautta.

Yhdistykseen
Alkuvuoden ehkä innostavin juttu oli, kun Pirkanmaalle perustettiin rakennuskulttuuriyhdistys. Hattulan Kaakelitehdas lähti mukaan perustajajäsenenä ja minä olen mukana hallituksessa. Yhdistyksen päämäärä on edistää rakennuskulttuuria Pirkanmaalla. Taustana yhdistykseen liittymiselle on se, että minä asun Tampereella, joten toimintaan osallistuminen kävi luontevasti. Tietysti Hattulan Kaakelitehdaskin arvostaa vanhoja rakennuksia ja pyrkii edistämään rakennuskulttuuria.

Yhdistys sai vuoden aikana vuokrattua Tampereen kaupungilta entisen Uittoyhdistyksen talon Pispalassa. Talo on saanut yhdistysläisiltä lempinimen Uittis. Talosta on tarkoitus tehdä paitsi yhdistyksen päämaja, niin ennen kaikkea rakennuskulttuurikeskus, josta ihmiset saavat tietoa ja neuvoja vanhoista taloista ja perinteisistä rakennusmenetelmistä. Mallia talon käytännön toiminnalle haetaan muista vastaavanlaisista keskuksista. Käykääpäs esimerkiksi tutustumassa Porissa olevaan Rakennuskulttuuritalo Toivoon, se on hieno paikka. Vuoden 2012 aikana aloitettiin talon vuotavan katon kunnostus, sillä se oli akuutein, niin kuin monesti vanhoissa taloissa ovatkin kiireismmät korjattavat: vuotava katto ja/tai routiva kivijalka. Tänä vuonna talon kunnostus jatkuu ja suureksi riemuksemme saimme siihen rahoitusta ELY-keskukselta ja Tampereen kaupungilta. Käykäähän tutustumassa projektiin ja yhdistykseen: www.trkk.fi

Tiilitehtaalla
Kesäkuussa kävimme tutustumassa Potilan tiilitehtaaseen Hämeenkyrössä, josta saa vielä oikeasti käsinlyötyjä tiiliä. Reissu oli hyvin antoisa, on aina hauska tavata toisia käsityöläisiä ja arvostan suuresti tiilitehdaslaisia, jotka jatkavat Suomen tiiliteollisuuden perinnettä.

Tiilien käsinvalmistusta Potilan tiilitehtaalla.
Olen ajatellut, että joka vuosi täytyisi tehdä joku tutustumisretki vastaavanlaisiin paikkoihin. Minulla on ollut pitkään haaveena käydä Toijalan tapettitehtaalla, jossa tehdään paperitapetteja, jotka materiaalinsa vuoksi sopivat erityisesti vanhoihin taloihin. Tapetit valmistetaan  edelleen 1930-luvulta peräisin olevalla koneella ja tapettimallit ovat alkuperäisiä tyylitapetteja. Ehkä tänä vuonna reissu onnistuu.

Muutosta
Heinäkuussa Kaakelitehdas muutti Tampereelle. Se oli suurin tekemäni muutto ikinä.  Muutettava tavara oli särkyvää ja isokokoista, joten muutossa kului rutkasti pakkausmateriaalia (sanomalehteä ja banaanilaatikoita). Jotkut laskelmat banaanilaatikoiden määrästä pyörivät 80:ssä, taisimme tyhjentää Hämeenlinnan Prisman yhden viikon aikana... Suuri kiitos Prismalle, joka antoi laatikot! Kuormalavoja taisi olla parisenkymmentä, niitä tosin oli omasta takaa, koska raaka-aineet tulevat lavojen päällä, ja olihan niitäkin kertynyt viiden vuoden aikana. Sanomalehteä oli myös valmiina, mutta teimme kyllä yhden dyykkausreissun parille lähimmille paperinkeräyspisteille. Muutto piti tehdä kahdella reissulla, sillä kaikki ei vain mahtunut millään yhteen isoon muuttoautoon, jonka olin tilannut. Olisiko pitänyt tilata rekka?! Aika mahtipontiselta tuntuisi muuttaa pienen käsityöpajan tavarat rekalla...

Tavarat odottamassa lastausta käytävällä. Tässä on vain murto-osa muutetuista tavaroista...
Luulisin, että kaksi suurta muuttoautollista painoi useita tonneja. Kaakelit, kipsimuotit ja savi ovat painavaa kamaa. Särkyvää ja yhtäaikaa painavaa tavaraa, ei siis kaikkein kiitollisinta muutettavaa. Sydän oli syrjällään  polttouunien kanssa, saadaanko ne ongelmitta perille. Polttouunit painavat n. 400 kg/kpl, mutta ne saatiin varsin mallikkaasti kuljetettua, eikä vahinkoja sattunut. Tilasin muuton ammattifirmalta, sillä se tuntui helpoimmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta. Muuttofirman miehet olivatkin oikealla alalla: he olivat viilipyttyjä vaikka aikataulut venyivät ja hissi jäi jumiin (miten kannetaan 400-kiloinen uuni alas toisesta kerroksesta?). Muutto saatiin kuitenkin kunnialla loppuun ja viimeinen kuorma tuotiin elokuun viimeisenä päivänä ja niin aika Parolassa oli päättynyt.

Habitare!
2012 Hattulan Kaakelitehdas täytti viisi vuotta, mikä tuntuu uskomattomalta, että onko pajan perustamisesta jo niin kauan. Sen kunniaksi päätin osallistua ensimmäistä kertaa Habitare -muotoilu- ja sisustusmessuille. Sekään ei ollut mikään pikkujuttu. Habitare on Suomen tärkein sisustusalan tapahtuma, joten siihen piti panostaa. Valmistin kaakelit ja teetin tutulla muurarilla messuille kaakeliuunin mallin. Sekin painoi useamman sata kiloa ja se piti kuljettaa lavan päällä. Tänä vuonna olen totisesti tutustunut kuljettamiseen.

Malliuuni, joka on muurattu puoliksi, jotta sen sisältä voisi katsoa uunin rakennetta. Perinteinen kaakeliuuni muurataan tiilistä ja savilaastilla ja kaakelit ovat osa uunin rakennetta: ne kiinnitetään yhtäaikaa muun muurauksen kanssa.

Habitare oli varsin raskas tapahtuma sekä henkisesti että taloudellisesti. Messupäivät ovat pitkiä ja niihin valmistautuminen vie paljon aikaa niin ennen messuja kuin niiden jälkeen, eikä Habitare ole messujen edullisimmista päästä. Ehkä hienoinen pettymys tuli kävijämäärässä, joka jäi reilusti alle edellisen vuoden. Toisaalta messuilta tuli tilauksia ja uusia kontakteja, joten hyvääkin kokemusta messuilta saatiin. Tänä vuonna en osallistu Habitareen näytteilleasettajana, enkä varmaan seuraavanakaan vuonna, sen verran kallista puuhaa se on pienelle yritykselle. Ehkä tuollainen viiden vuoden osallistumisväli on sopiva. Aion kuitenkin vierailla messuilla vuosittain asiakkaana, sillä Habitare on hyvä paikka hankkia uusia kontakteja. Lokakuussa päätin myös hieman nopealla varoituksella osallistua Tampereen Asta -messuille ja hankkia kontakteja Pirkanmaan seudulta.

Habitare 2012.

Työt
Entä sitten työt, tulihan niitäkin tehtyä kaikessa tässä välissä. Tampereen asuntomessuille sain tehdä saippuatelineitä yhteen kohteeseen:

Saippuatelineet Tampereen asuntomessuille.

Kaakeliuunejakin tehtiin, esimerkiksi valkeita Vilja-uuneja sekä yksi ruskea Vilja-uuni. Täytyy myöntää, että itse pidän eniten "värillisten" uunien teosta, niissä lasitteet ovat paljon syvempiä ja vivahteikkaampia kuin valkoisissa. Toisaalta valkoinen on turvallinen ja klassinen valinta, valkoiseen uuniin voi olla ehkä hieman helpompi sovittaa muu sisustus.

Ruskean Vilja-uunin hyllykaakeli.



Valkean Vilja-uunin kruunukaakeli.
Uusia tuotteita lanseerattiin myös vuonna 2012: Savimaakari-seinälaatat sekä kylpyhuoneen laatat Sade, Pisara ja Kupla. Savimaakari-laattoja saa muuten nykyään myös kotimaisesta Domus classica -verkkokaupasta. Domus classica on Metsänkylän navetan korjausrakentamiskeskuksen pitäjien erilainen rautakauppa, joka myy uudistuotantona, mutta vanhojen mallien mukaan valmistettuja rakennustarvikkeita.

Sade-, Pisara- ja Kupla-laatat.

Metsänvihreät Savimaakari-laatat.

Vielä ennen joulua valmistui tilaustyönä asiakkaalle aika makeita laattoja:


 Art nouveau -laatat ruusukuviolla, väreinä häränveren punainen ja turkoosi.

Kyllä, vuosi 2012 oli tapahtumarikas, täynnä muutosta ja taloudellisestikin kova ponnistus, kun ylimääräisiä kuluja tuli muutosta ja Habitaresta. Tahdonkin kiittää kaikkia asiakkaita, yhteistyökumppaneita, perhettä ja ystäviä, jotka auttoivat vuoden aikana, hyvää uutta vuotta 2013!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti