perjantai 16. elokuuta 2013

Finlandia-talo ja kemiaa

Yksi pitkäaikainen projekti valmistui vihdoin: Sain kunnian valmistaa Finlandia-taloon korjauskaakeleita. Alvar Aallon suunnittelemia sauvamaisia kaakeleita löytyy Finlandia-talon sisällä olevista pylväistä. Mustat ja valkeat himmeäpintaiset kaakelit ovat Arabian valmistamia.

En löytänyt netistä yhtään kuvaa noista pylväistä tai mustista ja valkeista kaakeleista, mutta samanlaisia sinisiä kaakeleita on käytetty Seinäjoen kaupungintalossa:

Kuva: Yle Pohjanmaa.
Mutta voin kertoa, oli muuten yksi vaikeimmista mustista väreistä! Tämä juttu ehkä valottaa sitä työmäärää, mikä korjauskaakeleihin liittyy. Monesti ihmetellään, että miten vaikeaa se nyt on se valkean, mustan tai vihreän lasitteen tekeminen, no, välillä se on vaikeaa. Toiset sävyt osoittautuvat vaikeammiksi kuin toiset, eikä sitä voi oikeastaan etukäteen tietää. Tietysti minulle on kertynyt jonkin verran omia värikokeita varastoon, joten joskus käy tuuri, ja niistä löytyy sopiva väri.

Kaakelien päällä oleva lasite ei ole maali. En voi vain ottaa Tikkurilan värikarttaa ja valita sieltä mahdollisimman lähellä olevaa sävyä. Lasite on yksinkertaistetusti lasinen pinnoite. Tarvitaan kemiaa ja osittain samoja aineita kuin maaleissa, mutta erotuksena lasite poltetaan esineen pintaan kiinni, lopputuloksen ominaisuudet tulevat esiin vasta poltettaessa. Jokaiselle lasitteelle on oma reseptinsä (aivan kuten maaleissa) ja jokainen lasite käyttäytyy eri tavalla ja muodostaa erilaista pintaa: kiiltävää, mattaa, himmeää jne. (kuten maaleissa). Väri lasitteeseen saadaan joko metallioksideilla tai pigmenteillä (no näinhän on maaleissakin!).

Materiaalitekniikka on keraamisen teollisuuden tärkeää liikesalaisuutta. Jos Arabia on valmistanut näitä kaakeleita 60 - 70-luvulla, en voi tietää, mitä aineita tarkalleen niihin on käytetty (kävin Arabian arkistossa Designmuseossa, jossa Arabian arkisto nykyään sijaitsee, eikä sieltä löytynyt tietoa), eikä välttämättä samoja raaka-aineita edes ole enää saatavilla. Esimerkiksi en voi käyttää täysin samaa savea kuin mitä heillä on ollut, sillä savien ominaisuudet vaihtelevat ja muuttuvat ajan kuluessa. Niin ikään polttoympäristö vaikuttaa tuotteen lopulliseen ulkonäköön. Jos Arabia on polttanut kaakelit öljypolttoisessa uunissa on tulos eri kuin minun sähkökäyttöisissä uuneissa.

Ainoa mahdollisuus on imitointi ja kokeilu. Jotain lasitteista ja savista pystyy päättelemään ulkonäön perusteella, mutta ainoa tapa valmistaa vastaavanlainen tuote on vain kokeilla. Ja kyllä minä kokeilin! Ensin etsin sopivan saven kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja, sen jälkeen ryhdyin testaamaan lasitteita. Piti tavoitella kohtuusamanlaista himmeysastetta kuin alkuperäisessä lasitteessa sekä samaa värin voimakkuutta, tasaisuutta ja sävyä. Kokeilin useita eri koostumuksella olevia lasitepohjia ja sen jälkeen useita erilaisia mustia pigmenttejä ja niiden yhdistelmiä jne. Yksi pigmentti taittui liikaa harmaaseen, toinen ruskeaan, kolmas siniseen... Koetin ottaa kuvia värikokeista, mutta kamera ystävällisesti hälvensi kokeiden värieroja, jotka ovat kyllä paljaalla silmällä erotettavissa.

Mutta, valmista tuli! Vihdoin löytyi oikea savi, oikea lasite ja oikea polttotapa. Aikaa kului, enkä tainnut päästä ihan omilleni tässä projektissa, mutta nyt minulla on aika hyvä varasto mattamustia lasitteita!

Valkeat kaakelit. Vasemmalla ylimmäisenä vanha kaakeli.

Mustat kaakelit. Vasemmalla ylimmäisenä vanha kaakeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti