perjantai 19. joulukuuta 2014

Vuoden viimeinen

Kuinka voi olla äitiyslomalla kiire? No siksi että tekee töitä. Kiirehän tässä loppuvuonna tuli kuitenkin, vaikken ottanutkaan kiireisiä (harvemmin otan muutenkaan) tai suuria tilauksia. Syksyllä oli tehtävänä muutama tilaustyö sekä päätin osallistua yksiin (vain yksiin!) joulumyyjäisiin Tampereella, Designtorille. Tilaustyöt sujuivat sutjakkaasti, mutta myyjäiset teettävät minulle aina jotenkin kummasti lisätyötä.

Teen pääasiassa vain tilaustöitä, minulla ei siis ole valmiita tai edes puolivalmiita töitä varastossa. Se on ihan fiksua, miksi pitäisinkään rahojani kiinni varastossa. No, joulu- ja muihin myyjäisiin joudun siis aina erikseen valmistamaan tuotteita. Myyjäiset ovat muutenkin jännittäviä, koska en ole niitä juurikaan kiertänyt, minulla ei ole aavistusta, missä tapahtumassa kauppa käy ja missä ei. Tai mitkä tuotteet käyvät kaupaksi toisaalla, kun toisaalla menevätkin toiset tuotteet. Entä tiedä, onko niillä käsityöläisillä, jotka kiertävät paljon näitä tapahtumia, parempaa tietoa asiasta?

Myyjäisiin täytyy siis valmistaa paljon erilaisia tuotteita menekin epävarmuuden takia. Tosin olen kyllä keskittynyt nykyään vain laattoihin ja kaakeliuunituotteisiin. Joskus aikoinaan pöydässäni oli vähän kaikenlaista koruista kukkaruukkuihin. Mielestäni selkeys toimii paremmin, turhat rönsyt pois. Tosin myyjäisissä taitaa päteä myös se sääntö, että pöydän pitää olla runsas, ei siis rönsyjä, vaan tuotteita pitää olla paljon. Tyhjähkö pöytä ei houkuttele, ehkä se antaa liian kalliin vaikutelman, ja eihän kukaan kehtaa ottaa sitä viimeistä kappaletta, oli se sitten myyjäispöydän viimeinen tuote tai noutopöydän viimeinen leivos. Paitsi, jos on onnistunut luomaan hittituotteen, joka viedään käsistä. Mutta sitähän ei voi etukäteen kukaan varmasti tietää?

Kiire siis tuli, kun valmistin tuotteita myyntiin. Vielä edellisenä iltana pakkasin uunilämpimiä tuotteita pahvilaatikkoon ja mieheni kanssa viimeistelimme tuotteet kotona, kiitos siitä hänelle! Hänellä ei ole kokemusta keramiikasta, mutta hän haluaa aina auttaa, paitsi ei siivota. Monesti hän kysyy voisiko auttaa, ja sanon että onhan täällä pajalla aina siivottavaa... Nyt hän pääsi "oikeasti" auttamaan, kun sai liimata tarroja tuotteiden taakse. Kiire tuli osittain siksi että olen työskennellyt vain osa-aikaisesti, koska olen kuitenkin edelleen päivät tyttäremme kanssa kotona. Kiire tuli myös siksi, että "viime tinka" taitaa vain olla tyylini!

Tällä kertaa minulla oli Designtorilla mukana vain keraamisia pannunalusia, tuikkulyhtyjä sekä kuvassa näkyviä magneetteja, joiden malli on muuten vanhasta 1800-luvun lopun kaakeliuunista.
Designtori oli oikein positiivinen yllätys. Viime elokuussa osallistuin Tampereen Designtorille ensimmäistä kertaa, eikä myynti ollut kummoista, mutta nyt oli aivan hyvä. Myös Mee ja tee se sekä Retromoderni -bloggarit bongasivat Hattulan Kaakelitehtaan torilla, kiitos! On mukava tehdä itseään tunnetuksi näin paikallisesti ja tutustua muihin paikallisiin käsityöyrittäjiin sekä tavata muualta tulleita tuttuja! Myyntitapahtumissa on myös senkin takia mukava tavata kollegoja, sen verran mitä oman pöydän takaa ehtii poistua, sillä monesti me arkena työskentelemme tahoillamme, emmekä ehdi tapailla. Kun etsin pari vuotta sitten työtiloja Tampereelta, minua harmittaa, ettei esimerkiksi Pyynikin trikoolta silloin löytynyt sopivia tiloja, se on kuitenkin eläväinen taiteilijayhteisö. Kollegojen seuraa kaipaa kyllä. Onneksi minulla on nytkin mukavat yrittäjänaapurit, verhoomo ja putkifirma, käsityöläisiä hekin. Työtiloista toivottavasti ehdin/saan aikaiseksi kirjoiteltua juttua ensi vuoden puolella.

Tämä oli tämän vuoden viimeinen kirjoitus. Eilen tein viimeiset paperihommat, pakkasin viimeiset tilaukset ja nyt voimme nauttia joulusta. Kiitän kaikkia asiakkaita, yhteistyökumppaneita, perhettä ja ystäviä tästä vuodesta, hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Isä syyslomalla, äiti töissä

Nyt on syyslomaviikko ja mieheni jäi kotiin tyttömme kanssa, kun minä palasin hetkeksi töihin. Äitiyslomalla on onneksi mahdollista tehdä niin sanottuja sunnuntaitöitä. Eli kun vanhempainrahaa saa maanantaista lauantaihin, niin sunnuntaina voi käydä töissä, eikä se vaikuta tukeen. Tosin epäilen, että jos tekisin kuukaudessa 5000 euron saldoa sunnuntaitöinä, saattaisi Kela puuttua siihen... Mutta en ole nostanut palkkaa tukiaikana, joten ei hätää, en keplottele.

Ai niin, paitsi että tänään on tiistai! Voi ei, paljastuin, mitä Kela tästä sanoo? No joo, tuskin he ehtivät vahtia, minä viikon päivänä työt on tehty... Kuinka yrittäjä sen edes todistaisi?

Kuten aiemmin kirjoitin, eihän yrittäjä tosiasiassa voi jäädä kokonaan pois töistä. Sunnuntaitöillä saan esimerkiksi maksettua työtilojen vuokran. Minun täytyy myös valmistella ja markkinoida ensi vuotta, jolloin palaan töihin oikeasti.

Tällä viikolla on ohjelmassa seuraavanlaisia hommia:

Korjauskaakelit vanhaan pyöreään kaakeliuuniin. Ensin kopioin kaakelin profiilin, sitten valmistan mallineen ja sen avulla muotin, jolla varsinainen kaakeli valmistetaan savesta. Sitten kaakeli kuivuu pari viikkoa, jonka jälkeen lasitan ja poltan sen. Lasituksen värin ja muiden ominaisuuksien kehittäminen mahdollisimman lähelle vanhaa onkin sitten ihan oma juttunsa. Joskus siihen kuluu paljon aikaa, joskus vähän vähemmän.

Joskus korjausosien valmistaminen aloitetaan pienestä.

On minulla tekeillä pari muutakin korjauskaakeliprojektia.

Kaiken ohessa voi valmistaa laattoja.

Jonkin verran on tiedossa myös lasitekokeita.

Ja jotain taidejuttuja...
 Ihan normaalilta työviikolta siis näyttää!

torstai 18. syyskuuta 2014

Alvar Aalto -reitillä asuntomessuilla

On ehkä vähän myöhäistä kirjoitella asuntomessuista, koska ne loppuivat jo aikoja sitten, mutta ei kai se haittaa, olkoon tämä juttu vaikka teille, jotka ette siellä päässeet käymään. Vaikka asuntomessut ovat viime vuosina menettäneet suosiotaan ainakin kävijämäärien perusteella, minusta niissä on kiva käydä. Nyt messut olivat Jyväskylässä, ei lainkaan liian kaukana Tampereesta, etteikö siellä voisi päivän mutkan pyörähtää. Olen myös Keski-Suomesta kotoisin, joten aina mielelläni matkustan sinne.

Menin messuille äitini kanssa ja jätin vauvamme kotiin mieheni hoiviin, sillä vaikka päivä ei ollut kesän kuumimpia, vain +25 astetta ja pilvistä, ajattelin, että on mukavampi mennä ilman vauvaa. Vauva ei läkähdy kantoliinaan, enkä minäkään hikoile kantaessa. Osassa taloissa oli aika kuuma tälläkin säällä, kenties niissä ei ollut ilmastointi päällä, tai ei ainakaan viilennystä, jonka kuvittelisi aika monessa uudessa talossa olevan.

Tänä vuonna messuilla oli huikeat 43 kohdetta, joten emme mitenkään jaksaneet kiertää kaikkia, siihen olisi tarvittu ainakin kaksi päivää. Ja kuinka moni niistä olisi lopulta jäänyt mieleen? Teimmekin niin, että katsoimme messuluettelosta etukäteen kiinnostavimmat kohteet ja kiersimme vain ne. Tänä vuonna messuille oli tehty erityisiä teemareittejä, esimerkiksi Aalto-reitti ja Äijä-reitti (reitti liittyi kaiketi myös alueen nimeen Äijälänranta, vaikka sitä mainostettiin Jone Nikulan ja rallien avulla...).

Messualue oli mielestäni aika mukava. Äijälänranta sijaitsee Jyväsjärven rannalla ja näkymät olivatkin hienot kaupunkiin päin. Tosin ainoa talo, jolle oli annettu lupa rakentaa rannan läheisyyteen, oli iso tornikerrostalo. Muuten talojen ja rannan välissä oleva alue on luonnonsuojelualuetta.


Tornitalosta oli aika upeat näkymät kaupunkiinpäin.
Taidetta rannassa.

Taidetta sähkökeskuksessa (?).
Talot oli mukavasti sijoiteltu kaarevien katujen varrelle. Joitain saattaa ärsyttää nykyrakentaminen, jossa talot rakennetaan pienille tonteille ja lähelle toisiaan, mutta minusta kadun varteen tontin etuosaan sijoitetut talot sopivat kaupunkiin. Kaupunkirakentaminen saakin olla tiivistä, ja avautuuhan jokaiselle oma rauhallinen takapiha.

Koska Jyväskylässä oltiin, tietysti Alvar Aalto oli mukana messuilla. Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki, siellä on mm. Alvar Aalto -museo, Säynätsalon kunnantalo (rakennettu 1949–52) ja Seminaarinmäki, jolla sijaitsee yliopisto (rak. 1951–57). Aalto-teemareitin talot olivat ammentaneet inspiraatiota Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tyylistä. Me kiersimme tämän teemareitin ja pari muuta taloa sen lisäksi.

Ensimmäinen kohde, jossa kävimme, oli numero 3. Remu Aaltonen oli sisustanut taloon makuuhuoneen ja yhdessä huoneessa oli Hurriganes-valokuvanäyttely. Hauska kontrasti, että modernissa talossa oli huone, joka olikin aivan kuin vanhasta talosta.






Passiivikivitalo Leija (numero 7) aloitti Aalto-reitin.






Aalto-reitille kuului myös numero 8, Villa Elissa.

Tiililattia oli upea! Messujen ajaksi laitettu suojamuovi ei tosin antanut sille täysin oikeutta...
Talossa oli käytetty hienoa, juuri tähän taloon suunniteltua seinäpaneelia.
Aaltomaista muotoa.

Olohuoneen lattia oli erittäin kaunis.
Ymmärrän kyllä, että takassa on tavoiteltu aaltomaista viivaa, mutta jotenkin takan muotoilu on kyllä vähän epäonnistunut. Ihan kuin tässä olisi tullut kiire, kaikki muut yksityiskohdat talossa olivat niin mietittyjä. Erityisesti suuaukko on häiritsevä, eikä toteutuskaan kaikkein siistein.
1960- ja 70-luvun arkkitehtuurille tyypillinen pitkä käytävä.
Saunaosasto oli kokonaan sininen, hienoa!


Sama sininen laatta toistui sisäpihan suihkulähteessä.
Alvar Aallon talosuunnittelussa oli tyypillistä atriumsisäpiha.

Välipiipahdus kohteessa 13, Valkola. Siellä oli kerrankin wc:ssä riittävästi säilytystilaa!

Seuraava kohde, numero 23 Skammin talo, kuului taas Aalto-reitille. Tämä talo oli suosikkini. Talon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Skammi ja sen oli sisustanut Marimekko. Talossa puhutteli sen hieno erilainen julkisivumateriaali, mustaksi lasitettu keraaminen tiili ja varsinkin yläkerran avoin tila. Talo oli viihtyisä, ja minulle tuli jotenkin mökkimäinen olo, hyvällä tavalla. Niin tässä kuin monessa muussakin kohteessa, jossa kävimme, oli käytetty paljon puumateriaaleja sellaisenaan.

Ei ehkä kaikkien mieleen, mutta minusta hieno!
Yksityiskohta julkisivusta. Mustaksi lasitettu tiili on itävaltalaisen Wienerbergerin tuotantoa.

Kaunista puupintaa. Seinät eivät varmaankaan ole noin vinoja, luulen, että kameran linssi vääristää kuvaa...





En muista kohdenumeroa, mutta tässä talossa oli hienot saunanlauteet! Jälleen kaunista puuta.

Pari söpöä lastenhuonetta:


Seuraavaksi kuvia talo numero 35:stä, Talo Luck:sta. Talo, johon en ehkä itse muuttaisi, mutta siinä oli kyllä  tavoitettu jotain Alvar Aallosta. Esitteessä taloa kuvattiin monoliittiseksi atrium-taloksi. Kyllä, sitä se oli.

Onpa valkoista! Tässä se toimii. Kuva on talon sisäpihalta. Mukava ajatus, että olohuone on ikään kuin ulkona.


Mansikkaa!



Ilmeisesti tässä talossa suurin osa kalusteista ja muista sisustustuotteista oli kierrätettyjä.


Ps. Kuinkakohan moni messukävijöistä huomasi lehmät :)
Lopuksi esittäisin toiveen: haluaisin Suomeen wau-arkkitehtuurimessut. Asuntomessuja on syytetty ökymessuiksi, joilla esitellään taloja, joihin tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa. Vaikka messuilla olisikin suurella rahalla laitettuja taloja, se ei näköjään estä taloja olemasta yllättävän samanlaisia keskenään. Jos talot kiertää ahkerasti yksi toisensa jälkeen, ei niistä jää mitään mieleen, sillä ne ovat tosiaan niin puuduttavan samanlaisia.

Asuntomessuja voisi olla tavallisista asunnoista ja olkoon myös niistä "ökyasunnoista". Vanhoista taloistahan on edellisessä kirjoituksessa esitelty Loviisan Wanhat talot. Mutta minä kaipaisin myös wau-asuntoja, sellaisia messuja, joilla arkkitehdit ja rakennusalan taiturit pääsisivät näyttämään kyntensä, asuntoja, joista voisi todella sanoa, että wau, onpa erilaista ajattelua. Wau-arkkitehtuurimessujen ei tarvitsisi miellyttää minua, sinua ja kaikkia meitä, vaan niissä pitäisi olla jotain herättävää.