torstai 18. syyskuuta 2014

Alvar Aalto -reitillä asuntomessuilla

On ehkä vähän myöhäistä kirjoitella asuntomessuista, koska ne loppuivat jo aikoja sitten, mutta ei kai se haittaa, olkoon tämä juttu vaikka teille, jotka ette siellä päässeet käymään. Vaikka asuntomessut ovat viime vuosina menettäneet suosiotaan ainakin kävijämäärien perusteella, minusta niissä on kiva käydä. Nyt messut olivat Jyväskylässä, ei lainkaan liian kaukana Tampereesta, etteikö siellä voisi päivän mutkan pyörähtää. Olen myös Keski-Suomesta kotoisin, joten aina mielelläni matkustan sinne.

Menin messuille äitini kanssa ja jätin vauvamme kotiin mieheni hoiviin, sillä vaikka päivä ei ollut kesän kuumimpia, vain +25 astetta ja pilvistä, ajattelin, että on mukavampi mennä ilman vauvaa. Vauva ei läkähdy kantoliinaan, enkä minäkään hikoile kantaessa. Osassa taloissa oli aika kuuma tälläkin säällä, kenties niissä ei ollut ilmastointi päällä, tai ei ainakaan viilennystä, jonka kuvittelisi aika monessa uudessa talossa olevan.

Tänä vuonna messuilla oli huikeat 43 kohdetta, joten emme mitenkään jaksaneet kiertää kaikkia, siihen olisi tarvittu ainakin kaksi päivää. Ja kuinka moni niistä olisi lopulta jäänyt mieleen? Teimmekin niin, että katsoimme messuluettelosta etukäteen kiinnostavimmat kohteet ja kiersimme vain ne. Tänä vuonna messuille oli tehty erityisiä teemareittejä, esimerkiksi Aalto-reitti ja Äijä-reitti (reitti liittyi kaiketi myös alueen nimeen Äijälänranta, vaikka sitä mainostettiin Jone Nikulan ja rallien avulla...).

Messualue oli mielestäni aika mukava. Äijälänranta sijaitsee Jyväsjärven rannalla ja näkymät olivatkin hienot kaupunkiin päin. Tosin ainoa talo, jolle oli annettu lupa rakentaa rannan läheisyyteen, oli iso tornikerrostalo. Muuten talojen ja rannan välissä oleva alue on luonnonsuojelualuetta.


Tornitalosta oli aika upeat näkymät kaupunkiinpäin.
Taidetta rannassa.

Taidetta sähkökeskuksessa (?).
Talot oli mukavasti sijoiteltu kaarevien katujen varrelle. Joitain saattaa ärsyttää nykyrakentaminen, jossa talot rakennetaan pienille tonteille ja lähelle toisiaan, mutta minusta kadun varteen tontin etuosaan sijoitetut talot sopivat kaupunkiin. Kaupunkirakentaminen saakin olla tiivistä, ja avautuuhan jokaiselle oma rauhallinen takapiha.

Koska Jyväskylässä oltiin, tietysti Alvar Aalto oli mukana messuilla. Jyväskylä on Alvar Aallon kaupunki, siellä on mm. Alvar Aalto -museo, Säynätsalon kunnantalo (rakennettu 1949–52) ja Seminaarinmäki, jolla sijaitsee yliopisto (rak. 1951–57). Aalto-teemareitin talot olivat ammentaneet inspiraatiota Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tyylistä. Me kiersimme tämän teemareitin ja pari muuta taloa sen lisäksi.

Ensimmäinen kohde, jossa kävimme, oli numero 3. Remu Aaltonen oli sisustanut taloon makuuhuoneen ja yhdessä huoneessa oli Hurriganes-valokuvanäyttely. Hauska kontrasti, että modernissa talossa oli huone, joka olikin aivan kuin vanhasta talosta.






Passiivikivitalo Leija (numero 7) aloitti Aalto-reitin.






Aalto-reitille kuului myös numero 8, Villa Elissa.

Tiililattia oli upea! Messujen ajaksi laitettu suojamuovi ei tosin antanut sille täysin oikeutta...
Talossa oli käytetty hienoa, juuri tähän taloon suunniteltua seinäpaneelia.
Aaltomaista muotoa.

Olohuoneen lattia oli erittäin kaunis.
Ymmärrän kyllä, että takassa on tavoiteltu aaltomaista viivaa, mutta jotenkin takan muotoilu on kyllä vähän epäonnistunut. Ihan kuin tässä olisi tullut kiire, kaikki muut yksityiskohdat talossa olivat niin mietittyjä. Erityisesti suuaukko on häiritsevä, eikä toteutuskaan kaikkein siistein.
1960- ja 70-luvun arkkitehtuurille tyypillinen pitkä käytävä.
Saunaosasto oli kokonaan sininen, hienoa!


Sama sininen laatta toistui sisäpihan suihkulähteessä.
Alvar Aallon talosuunnittelussa oli tyypillistä atriumsisäpiha.

Välipiipahdus kohteessa 13, Valkola. Siellä oli kerrankin wc:ssä riittävästi säilytystilaa!

Seuraava kohde, numero 23 Skammin talo, kuului taas Aalto-reitille. Tämä talo oli suosikkini. Talon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Skammi ja sen oli sisustanut Marimekko. Talossa puhutteli sen hieno erilainen julkisivumateriaali, mustaksi lasitettu keraaminen tiili ja varsinkin yläkerran avoin tila. Talo oli viihtyisä, ja minulle tuli jotenkin mökkimäinen olo, hyvällä tavalla. Niin tässä kuin monessa muussakin kohteessa, jossa kävimme, oli käytetty paljon puumateriaaleja sellaisenaan.

Ei ehkä kaikkien mieleen, mutta minusta hieno!
Yksityiskohta julkisivusta. Mustaksi lasitettu tiili on itävaltalaisen Wienerbergerin tuotantoa.

Kaunista puupintaa. Seinät eivät varmaankaan ole noin vinoja, luulen, että kameran linssi vääristää kuvaa...





En muista kohdenumeroa, mutta tässä talossa oli hienot saunanlauteet! Jälleen kaunista puuta.

Pari söpöä lastenhuonetta:


Seuraavaksi kuvia talo numero 35:stä, Talo Luck:sta. Talo, johon en ehkä itse muuttaisi, mutta siinä oli kyllä  tavoitettu jotain Alvar Aallosta. Esitteessä taloa kuvattiin monoliittiseksi atrium-taloksi. Kyllä, sitä se oli.

Onpa valkoista! Tässä se toimii. Kuva on talon sisäpihalta. Mukava ajatus, että olohuone on ikään kuin ulkona.


Mansikkaa!



Ilmeisesti tässä talossa suurin osa kalusteista ja muista sisustustuotteista oli kierrätettyjä.


Ps. Kuinkakohan moni messukävijöistä huomasi lehmät :)
Lopuksi esittäisin toiveen: haluaisin Suomeen wau-arkkitehtuurimessut. Asuntomessuja on syytetty ökymessuiksi, joilla esitellään taloja, joihin tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa. Vaikka messuilla olisikin suurella rahalla laitettuja taloja, se ei näköjään estä taloja olemasta yllättävän samanlaisia keskenään. Jos talot kiertää ahkerasti yksi toisensa jälkeen, ei niistä jää mitään mieleen, sillä ne ovat tosiaan niin puuduttavan samanlaisia.

Asuntomessuja voisi olla tavallisista asunnoista ja olkoon myös niistä "ökyasunnoista". Vanhoista taloistahan on edellisessä kirjoituksessa esitelty Loviisan Wanhat talot. Mutta minä kaipaisin myös wau-asuntoja, sellaisia messuja, joilla arkkitehdit ja rakennusalan taiturit pääsisivät näyttämään kyntensä, asuntoja, joista voisi todella sanoa, että wau, onpa erilaista ajattelua. Wau-arkkitehtuurimessujen ei tarvitsisi miellyttää minua, sinua ja kaikkia meitä, vaan niissä pitäisi olla jotain herättävää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti