perjantai 19. joulukuuta 2014

Vuoden viimeinen

Kuinka voi olla äitiyslomalla kiire? No siksi että tekee töitä. Kiirehän tässä loppuvuonna tuli kuitenkin, vaikken ottanutkaan kiireisiä (harvemmin otan muutenkaan) tai suuria tilauksia. Syksyllä oli tehtävänä muutama tilaustyö sekä päätin osallistua yksiin (vain yksiin!) joulumyyjäisiin Tampereella, Designtorille. Tilaustyöt sujuivat sutjakkaasti, mutta myyjäiset teettävät minulle aina jotenkin kummasti lisätyötä.

Teen pääasiassa vain tilaustöitä, minulla ei siis ole valmiita tai edes puolivalmiita töitä varastossa. Se on ihan fiksua, miksi pitäisinkään rahojani kiinni varastossa. No, joulu- ja muihin myyjäisiin joudun siis aina erikseen valmistamaan tuotteita. Myyjäiset ovat muutenkin jännittäviä, koska en ole niitä juurikaan kiertänyt, minulla ei ole aavistusta, missä tapahtumassa kauppa käy ja missä ei. Tai mitkä tuotteet käyvät kaupaksi toisaalla, kun toisaalla menevätkin toiset tuotteet. Entä tiedä, onko niillä käsityöläisillä, jotka kiertävät paljon näitä tapahtumia, parempaa tietoa asiasta?

Myyjäisiin täytyy siis valmistaa paljon erilaisia tuotteita menekin epävarmuuden takia. Tosin olen kyllä keskittynyt nykyään vain laattoihin ja kaakeliuunituotteisiin. Joskus aikoinaan pöydässäni oli vähän kaikenlaista koruista kukkaruukkuihin. Mielestäni selkeys toimii paremmin, turhat rönsyt pois. Tosin myyjäisissä taitaa päteä myös se sääntö, että pöydän pitää olla runsas, ei siis rönsyjä, vaan tuotteita pitää olla paljon. Tyhjähkö pöytä ei houkuttele, ehkä se antaa liian kalliin vaikutelman, ja eihän kukaan kehtaa ottaa sitä viimeistä kappaletta, oli se sitten myyjäispöydän viimeinen tuote tai noutopöydän viimeinen leivos. Paitsi, jos on onnistunut luomaan hittituotteen, joka viedään käsistä. Mutta sitähän ei voi etukäteen kukaan varmasti tietää?

Kiire siis tuli, kun valmistin tuotteita myyntiin. Vielä edellisenä iltana pakkasin uunilämpimiä tuotteita pahvilaatikkoon ja mieheni kanssa viimeistelimme tuotteet kotona, kiitos siitä hänelle! Hänellä ei ole kokemusta keramiikasta, mutta hän haluaa aina auttaa, paitsi ei siivota. Monesti hän kysyy voisiko auttaa, ja sanon että onhan täällä pajalla aina siivottavaa... Nyt hän pääsi "oikeasti" auttamaan, kun sai liimata tarroja tuotteiden taakse. Kiire tuli osittain siksi että olen työskennellyt vain osa-aikaisesti, koska olen kuitenkin edelleen päivät tyttäremme kanssa kotona. Kiire tuli myös siksi, että "viime tinka" taitaa vain olla tyylini!

Tällä kertaa minulla oli Designtorilla mukana vain keraamisia pannunalusia, tuikkulyhtyjä sekä kuvassa näkyviä magneetteja, joiden malli on muuten vanhasta 1800-luvun lopun kaakeliuunista.
Designtori oli oikein positiivinen yllätys. Viime elokuussa osallistuin Tampereen Designtorille ensimmäistä kertaa, eikä myynti ollut kummoista, mutta nyt oli aivan hyvä. Myös Mee ja tee se sekä Retromoderni -bloggarit bongasivat Hattulan Kaakelitehtaan torilla, kiitos! On mukava tehdä itseään tunnetuksi näin paikallisesti ja tutustua muihin paikallisiin käsityöyrittäjiin sekä tavata muualta tulleita tuttuja! Myyntitapahtumissa on myös senkin takia mukava tavata kollegoja, sen verran mitä oman pöydän takaa ehtii poistua, sillä monesti me arkena työskentelemme tahoillamme, emmekä ehdi tapailla. Kun etsin pari vuotta sitten työtiloja Tampereelta, minua harmittaa, ettei esimerkiksi Pyynikin trikoolta silloin löytynyt sopivia tiloja, se on kuitenkin eläväinen taiteilijayhteisö. Kollegojen seuraa kaipaa kyllä. Onneksi minulla on nytkin mukavat yrittäjänaapurit, verhoomo ja putkifirma, käsityöläisiä hekin. Työtiloista toivottavasti ehdin/saan aikaiseksi kirjoiteltua juttua ensi vuoden puolella.

Tämä oli tämän vuoden viimeinen kirjoitus. Eilen tein viimeiset paperihommat, pakkasin viimeiset tilaukset ja nyt voimme nauttia joulusta. Kiitän kaikkia asiakkaita, yhteistyökumppaneita, perhettä ja ystäviä tästä vuodesta, hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!