keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Aika jäädä lomalle

Olen jäämässä tuplalomalle, nimittäin joulu- ja äitiyslomalle. Meille syntyy toinen lapsi ensi vuonna.

Loma tulee todella tarpeeseen, sillä olen ollut ennätyskiireinen. Työt kasautuivat kummasti tähän loppuvuoteen. Palasin töihin ensimmäiseltä äitiyslomalta viime kesänä, ja silloin minulla olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa tehdä kaakeleita, mutta jostain syystä ihmiset aktivoituivat tänä vuonna tilaustensa kanssa todella myöhään. Tavallisesti minulla on töitä tasaisesti ympäri vuoden (paitsi tammi- ja helmikuu ovat hiljaisempia), mutta tänä vuonna ei ollutkaan niin. En tiedä, tekikö lämmin syksy vai mikä sen, että asiakkaat ryhtyivät hoitamaan uuniasioitaan vasta loppuvuodesta. Tosin on tämä joulukuukin ollut ennätyslämmin, missä se talvi viipyy...?!

Nyt sitten joudun suureksi harmikseni kieltäytymään töistä, koska en voi ottaa niitä enää vastaan. Enää ei riitä aika ja työn fyysisyyskin tulee vastaan, tämän vatsan kanssa on jo vähän erilaista liikkua. Vaikka jään nyt äitiyslomalle, toimitetaan tilaukset asiakkaille sopimusten mukaan, osa vielä tammikuun puolella. Onneksi olen voinut varsin hyvin (lukuunottamatta työväsymystä) ja pystynyt tekemään töitä. Joitain raskaimpia hommia (nosteluita yms.) en voi enää tehdä. Kun asiakkaat tulevat noutamaan kaakeleita, olen yleensä kantanut isot laatikot valmiiksi lastauslaiturille, mutta tällä hetkellä siinä on itsepalvelu, ja onneksi on nokkakärryt :)

Loppuvuodesta valmistui mm. näitä Art deco -laattoja asiakkaalle keittiön kaappien välitilaan. Koko 200 x 200 mm.

Töitä on nyt loppuvuodesta ollut vähän liikaakin, sillä on taas aika kova paine kerätä rahaa säästöön äitiyslomaa varten, että voin ylipäätään olla pois töistä. Firmalla on joitakin juoksevia kuluja, joita ei vain voi keskeyttää. En tälläkään kertaa voinut/ehtinyt kouluttaa ja palkata sijaista lomani ajaksi, enhän kerinnyt olla töissä kuin puolisen vuotta. Viime kerralla pohdin yksinyrittäjän äitiysloman ongelmia täällä.

Loppuvuodesta ylimääräisiä töitä teetätti uunihommien lisäksi kahdet joulumyyjäiset, joille osallistuin: Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä ja Designtori Tampereella. Minulla ei ollut aikaa tehdä tuotteita kauheasti varastoon, koska syksyllä oli onneksi "oikeita" töitä. Ilmoittauduin kesällä myyjäisiin, koska en vielä silloin tiennyt syksyn työtilanteesta, ja nyt myyjäiset aiheuttivat vain lisästressiä. Onneksi Helsingistä tuli mukavasti myyntiä, helsinkiläiset ostivat pöydän lähes tyhjäksi (kiitos siitä!), mutta harmi tamperelaisille, joille minulla ei ollutkaan tarjota niin paljon valikoimaa seuraavana viikonloppuna Designtorilla. Keramiikkaa ei valmisteta kovin nopeasti, joten viikossa ei olisi ehtinyt mitenkään tehdä lisää tavaraa. En voinut myöskään perua tapahtumia, sillä paikkamaksut oli tietysti jo maksettu, eikä niitä näin lyhyellä varoitusajalla olisi saanut takaisin.

Ornamon Design joulumyyjäiset Helsingissä.

Sopivasti pahimpaan työruuhkaan alkoivat sitten koneetkin hajoilla töissä. Ensin meni yksi kaakelien polttouuni rikki ja se ruuhkautti pahasti työt. Sitten hajosi lasituskaapin uppopumppu (kesti se kyllä lähes 9 vuotta, ihme juttu nykypäivänä, eikä ollut edes mikään kallein pumppu!). Ilmankin uppopumppua pärjää, mutta se on parempi työturvallisuuden kannalta. Uppopumpun avulla lasituskaapin takaseinään luodaan vesiverho, joka sitoo ruiskutettavaa lasitetta ilmasta ja estää sen leviämisen ympäristöön. Ei se nyt olisi vaikea hankkia ja asentaa uutta pumppua, mutta tuhraantuuhan siihenkin rautakauppareissuun aikaa, kun kaikki aika pitäisi olla tiiviisti pajalla kädet savessa. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja viikonloppuja, ja huomaan kyllä, että raskaana ollessa sitä ei vain jaksa painaa töitä samaa tahtia kuin tavallisesti. Täytyy syödä ja pitää taukoja useammin ;) Ja ei hätää, en nyt sentään oman tai lapsen terveyden uhalla töitä tee, järki on kädessä.

Tässä muuten pari kuvaa Vilja-uunista, joka valmistui juuri ennen joulua:

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kuva: Tulitupa/Daniel Riesen.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että väsyneenä mutta onnellisena jään lomalle (kunhan viimeisetkin tilaukset on saatu toimitettua asiakkaille!). Kaakelitehtaan kuulumisia voi seurata loman aikana täällä blogissa sekä Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä ja tietysti sähköposti info(at)kaakelitehdas.fi toimii edelleen. Toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle 2016!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kaakeliuunien pienhiukkaspäästöt

Aamulehti sai aikaan viime viikkoisella jutullaan puukiukaiden kieltämisestä (AL 26.10.2015) jälleen kerran aikaan vilkkaan keskustelun tulisijojen pienhiukkaspäästöistä, puunpolton kieltämisestä, EU:sta ja ekologisuudesta. Ihmiset kauhistelivat, kieltävätkö THL tai EU nyt kaikki tulisijat kokonaan, ja mitä käy vanhoille tulisijoille, pitääkö ne purkaa?!

Kuva: http://byggnadsvard.fi/fi

Sanottakoon, että Aamulehden jutussa THL:n ylilääkäri esittää ainoastaan ehdotuksen, kysymys ei siis ole mistään voimaan tulevasta säädöksestä. Kaakeliuunien valmistajana seuraan tiiviisti EU:n tulisijojen pienhiukkaspäästöjä koskevan direktiivin valmistelua. Tosin aiheesta on vaikea saada tietoa, mikään taho ei tiedota siitä pienille valmistajille, joten aika paljon olen oman tiedonhankinnan ja tiedotusvälineiden varassa. 

Kysymys on siis EU:n aikomuksesta vähentää puunpoltosta tulevia terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä. Tulevassa direktiivissä (EcoDesign-direktiivi) kaavaillaan (tällä hetkellä, direktiivi ei ole vielä voimassa) päästörajoituksia teollisesti valmistetuille uusille tulisijoille, ei siis jo olemassa oleville tai uusille paikalla muuratuille, mukaan lukien perinteiset kakluunit. Myös kiukaat ovat jäämässä ilmeisesti direktiivin ulkopuolelle. Onneksi! Se olisikin Kaakelitehtaan loppu, jos en saisi enää valmistaa kaakeliuuneja. Siinä katkeaisi jälleen kerran kaakeliuunien historia ja uunikaakelien valmistuksen käsityötaito häviäisi. Minulle tulisi ammatinvaihto eteen. Samalla lailla häviäisi perinteikäs muurareiden ammattikunta. Muurarit, jotka muuraavat tiilitakkoja ja kaakeliuuneja asiakkaiden toiveiden mukaan saisivat myös vaihtaa ammattia tai kouluttautua teollisten takkojen pystyttäjiksi.

Miksen sitten valmistaudu direktiivin tuloon ja testaa valmistamiani kaakeliuuneja ja tee niistä vähäpäästöisiä? Siksi että testaaminen on todella kallista, ei yhden hengen yrityksellä ole siihen varaa (ei pelkkään testiin saatikka tuotekehittelyyn). Ja kuinka standardisoidaan uniikki uuni? Kuten edellisessä jutussa Kaakeliuunin lämmitystehosta kerroin, jokainen valmistamani kaakeliuuni on yksilöllinen, eikä lämmitysteholle voida antaa tarkkoja tietoja, niin sama koskee hiukkaspäästöjä. Jokainen uuni on erilainen ja testitulokset olisivat erilaiset joka uunin kohdalla. Mutta yhteistyöehdotuksia otetaan vastaan, jos joku on innokas kehittämään omalla rahoituksella perinteiset kakluunit uusien standardien mukaisiksi unohtamatta käsityötä ja yksilöllisyyttä!

Puunpoltto on herkkä aihe suomalaisille, varmaan lähes kaikilla on jonkinlainen kokemus vähintään nuotion sytyttämisestä, kesämökin puukiukaasta tai kotona takan lämmittämisestä. Jokainen tietää tietysti, miten tuli tehdään parhaiten, eikä siinä saa tulla neuvomaan. Puhtaan polton ohjeissa neuvotaan, että poltetaan vain täysin kuivaa ja puhdasta (ei maalattua jne.) puuta, mutta kuinka on käytännössä? Tulisijojen valmistajat antavat ohjeet (niin Kaakelitehdaskin, täällä) tulisijan käyttöön, mutta kuinka moni lukee ne? "Kyllähän minä nyt tiedän miten takkaa poltetaan!" 

On tietysti hienoa, että ihmisten terveydestä huolehditaan ja että ympäristöä mietitään ja kehitetään uusia keinoja sen säästämiseen, mutta auttaako tekniikka kaikkeen? En oikein usko, että tekniikalla voidaan poistaa käyttäjän vastuu. Mietityttää vain, onko testatuista ja sertifioiduista tulisijoista mitään hyötyä, jos ihmiset kuitenkin polttavat likaista ja märkää puuta? Omilla polttotavoilla voit siis tehdä paljon!

Testaa, poltatko puuta mahdollisimman puhtaasti: http://www.hiukkastieto.fi/pienhiukkaslaskuri/

Tietoa ja artikkeleita aiheesta esim. näistä linkeistä:

Tässä on myös mielenkiintoinen juttu, voisiko kuorittu puu olla paras vaihtoehto sytytysvaiheeseen? http://www.hs.fi/kotimaa/a1421468610171

Ps. Joulu lähestyy (!) ja Kaakelitehtaan löydät tänä vuonna näistä joulumyyjäisistä: 
4. – 6.12.  Ornamo Design joulumyyjäiset Kaapelitehdas, Helsinki
12. – 13.12. Designtori Tampere Tullikamari, Tampere

Joulumyyjäisistä näitä kakluunituikkuja. Kuva: Ruusutapetilla-blogi.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kaakeliuunin lämmitysteho

Lämmityskauden taas alkaessa onkin sopivaa kertoa kaakeliuunin lämmitystehosta. Mikä on perinteisen kaakeliuunin teho, kuinka monta neliötä sillä lämmittää? Monesti minulta kysytään näitä, kun asiakkaat pohtivat eri tulisijavaihtoehtoja. 

Teollisesti valmistetuille varaaville takoille annetaan monesti tieto joko lämmönvarauskyvystä (esim. 55 kWh) tai lämmitysalasta (esim. 70 - 100 neliötä, mikä kuulostaa minusta kyllä hurjalta lupaukselta, että uunilla lämmittäisi pienen omakotitalon, tuskin riittää ainoaksi lämmönlähteeksi, ihmiset kun ovat nykyään tottuneet yli 20 asteen huonelämpötiloihin...). Perinteiselle kaakeliuunille en voi antaa vastaavia tietoja. Koska kaakeliuuneja ei pystytetä tietynkokoisista valmiista elementeistä kuten teolliset takat, vaan ne aina mitoitetaan korkeudeltaan, leveydeltään ja syvyydeltään juuri kohteeseen sopivaksi sekä muurataan yksilöllisesti paikan päällä, ei ole standardia, jonka mukaan mitata tehoja. Sama koskee esimerkiksi myös muurarin paikalla muuraamia tiilestä tehtyjä mittatilaustakkoja. Jokainen käsintehty uuni on yksilö.
Jokainen käsintehty kaakeliuuni on yksilö.

Ei hätää, voin vakuuttaa, että kaakeliuuni on erittäin kilpailukykyinen lämmittäjä teollisiin takkoihin verrattuna. Tiilellä, josta kakluunit muurataan, on erinomainen lämmönvaraavuus ja niin ikään huokoiset kaakelit varaavat hyvin lämpöä. Ja itse asiassa, nykyiset varaavat takat juontuvat kaakeliuuneista. Nykytakkojen ja kaakeliuunien varaavuus perustuu tulisijan sisällä kiertäviin savukanaviin, jotka kehiteltiin ensimmäisenä nimenomaan kaakeliuuneihin Ruotsissa jo 1700-luvulla. Ennen varaavia tulisijoja lämmöt karkasivat suoraan taivaalle savun mukana (kuten avotakoissa). 1700-luvulla taloja lämmitettiin ainoastaan tulisijoilla ja Ruotsissa huolestuttiin polttopuiden riittävyydestä, joten ruotsalaiset arkkitehti Cronstedt ja kenraali Frede kehittivät kiertävät savukanavat uuneihin, jotta lämpö saatiin paremmin talteen.

Nykytakkojen varaavuusperiaate ei siis ole yhtään erilainen (tai uusi keksintö) kuin vanhoissa rakkaissa kakluuneissa tai peltikuorisissa pönttöuuneissa. Kuinka savut sitten kiertävät uunin sisällä? Yleisimpiä malleja ovat ylä- tai alaliittymälliset uunit. Alaliittymässä savu nousee tulisijan sisällä ensin ylös ja sitten laskeutuu alas tulisijan molempia sivuja pitkin ja poistuu alhaalta piippuun. Jos uunissa on yläliittymä, savu nousee ensin ylös, sitten laskeutuu alas ja nousee jälleen ylös, ja poistuu ylhäältä hormiin. Taitavat muurarit toteuttavat myös muunlaisia rakenteita ja liittymiä.

Esimerkki uunin rakenteesta. Kuva kirjasta: Asp, G.E. 1902. Huonerakenteiden oppi. Turku: Turun Suomal. Kirjap.- ja Sanomal.-O.-Y.

Yksinkertainen periaate varaavuudessa, oli tulisija sitten uusi tai vanha, on se, että mitä enemmän tulisijassa on massaa (eli mitä suurempi se on), sitä paremmin ja kauemmin se varaa ja luovuttaa lämpöä. Mukavia lokakuun iltoja tulisijojenne ääressä!

Kaakeliuunien rakenteesta ja lämmityksestä voit lukea näistä linkeistä: 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Loviisan Wanhat talot 2015

Viime viikonloppuna järjestettiin 11. kerran Loviisan Wanhat talot -tapahtuma ja Kaakelitehdaskin oli tietysti siellä. Tapahtumasta on muodostunut suosikkini vuosien varrella; niin järjestelyt kuin tunnelma ovat leppoisia ja vierailijat ovat aidosti kiinnostuneita vanhoista taloista.

Meillä on tullut perinteeksi majoittua Strömforsin ruukissa Ruotsinpyhtäällä. Niin tänäkin vuonna meidät houkutteli sinne hieno säilynyt 1700 - 1800-luvun ruukkikokonaisuus, kaunis ympäristö sekä mainio ravintola Ruukinmylly, jossa aina illallistamme ja sieltä majoittujat saavat hinta-laatusuhteelta todella hyvän aamiaisen.

Olimme näytteilleasettajina Suolatorilla.



Meidän naapurinamme oli hausjärveläinen Sininen ikkuna, joka entisöi vanhoja ikkunoita. Tiesittekö, että myös rintamamiestalojen ikkunat ovat säästämisen arvoisia ja että moni ikkuna saattaa näyttää huonommalle kuin mitä sen kunto todellisuudessa on, jopa lahoja kohtia voidaan vaihtaa. Mieti siis vielä kerran, ennen kuin vaihdat vanhat arvokkaat ikkunat uusiin...
Työnäytös ikkunan kunnostamisesta.

Joka vuosi olen ehtinyt kiertää muutamia Suolatorin ympärillä olevia talokohteita, mutta tänä vuonna en ehtinyt piipahtaa kuin takanamme olleessa Vackerbacka-talossa. On ollut hauska seurata tämänkin talon kunnostusta vuosittain. Talo oli alkujaan aika huonossa kunnossa, mutta pikkuhiljaa sitä on kunnostettu asuttavaksi, ja varsin persoonallisella tyylillä.




Puumaja.


Joka vuotiseen tapaan pohdimme, että täytyy jonain vuonna tulla pelkkänä turistina. Olisi niin hauskaa kiertää kohteita, joita oli tänä vuonna yli 60... puhumattakaan kaikkia kirpputoreja ja muita tapahtumia, joita koko päätapahtuman yhteyteen on syntynyt. Katsotaan jos joku vuosi se onnistuisi. Kiitos Loviisa ja nähdään taas ensi vuonna!

Psst,  vinkki ensi viikonlopulle: Helsinki Design Market Kaapelitehtaalla la - su klo 11 - 17. Siellä Kaakelitehdas ja meillä on mukana mm. näitä herkullisia laattoja:


tiistai 18. elokuuta 2015

Designtori Tampereella

Kesän jälkeen alkaa taas aktiivisempi messuilu. Tulevana sunnuntaina 23.8. on Tampereella Designtori, tervetuloa laattaostoksille!


Designtorin jälkeen suunnataan lempitapahtumaani Loviisan wanhat talot la - su 29. - 30.8. ja heti sen jälkeen on Helsingin Design Market (la - su 5. - 6.9.), jossa on paljon väkeä, mainio tunnelma ja hyviä designtarjouksia, perinteiseen tapaan myös Kaakelitehtaalla! Siellä on tullut törsättyä itsekin euro jos toinen...

torstai 9. heinäkuuta 2015

Toivon kylmää kesää

Olen todennut, että paras aika työskennellä pajalla on keväällä; silloin ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Minulla on nähkääs työtilat, jossa on katto korkealla ja suurin osa ikkunoista etelään. Talvella valoa saakin tulla ikkunoista niin paljon kuin vain on tullakseen ja kaikki sälekaihtimet on vedetty ylös asti. 

Kesällä tulee hieman ongelmia jos on hellettä, tai ei nyt edes tarvitse olla kauheasti hellettä, sillä minulla on kaksi isoa keramiikan polttouunia, jotka antavat lisälämpöä (kovilla pakkasilla se on ihan mukavaa). Jos molemmat uunit ovat olleet yöllä päällä, on aamulla työtiloissa helposti +25 astetta. Helteellä saattaa olla +30... Ei lämmin luita riko? Hiki ja jano tulee, koska työssä tulee myös liikuttua aika paljon.

Myös etelään antavat ikkunat lisäävät lämpöä. Aurinko paistaa tiloihin aamusta iltaan, joten sekin lämmittää kivasti... Niinpä meillä on täällä aina kuumalla säällä sälekaihtimet alhaalla, mutta ulko-ovi ja pari ikkunaa auki ristivedon saamiseksi. Pohjoispuolella lastauslaiturilla on hyvä käydä välillä viilentymässä, kylmä betoni vilvoittaa mukavasti jalkapohjien alla. Olen harkinnut tuuletinta tänne, mutta sen kanssa täytyy olla tarkkana, mihin puhalluksen suuntaa, sillä kuumalla säällä on muutenkin ongelmana tuotteiden liian nopea kuivuminen ja niitä täytyy suojata muovein. Kova ilmavirta on yhtä tehokas liian nopea tuotteiden kuivattaja kuin korkea lämpötila.

Pahoittelut kaikille kesälomalaisille seuraavasta kommentistani, mutta koska olen töissä koko kesän, niin itsekkäästi toivon että se on kylmä! Tähän asti ainakin on mennyt hyvin ;)

Viikonloppuisin saa olla aurinkoa ja lämmintä!


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ihana arki

Eihän tästä voi olla innostumatta!? Kuva: Kauppakeskus Duo.
Hattulan Kaakelitehdas on palannut takaisin niin sanottuun tavalliseen arkeen. Olen palannut kokopäiväisesti töihin äitiyslomalta. Suoraan sanottuna on raskas kevät takana.

Vanhempainrahakausi loppui tammikuun lopussa, tipahdin kotihoidontuelle ja taloudellinen tilanne (lähinnä firman, jonka kiinteät kulut juoksevat oli töissä tai ei) pakotti tekemään enemmän töitä. Aiemmin pärjättiin firman säästöillä, jotka paiskin kasaan ennen äitiyslomaa. Niinpä tammikuusta lähtien olin puoli vuotta päivät tyttömme kanssa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin töissä.

Pyörittelin tätä tekstiä kauan, kuinka saisin tästä fiksun kirjoituksen. Mietin, julkaisenko tekstiä ollenkaan, on tylsää vain valittaa. Päätin kuitenkin julkaista tekstin, koska aihe tuntui tärkeältä. Koko kevään teimme mieheni kanssa iltapäivisin "läpsystä vaihdon" ja seuraavaksi näimme illalla yhdeksän jälkeen. Arki oli hakusessa ja vapaa-aika vähissä. Se nyt oli selvää, että oma aika jää joka tapauksessa vähemmälle lapsen saamisen jälkeen, mutta olisi mukava viettää aikaa koko perhe koolla yhtä aikaa. Sellaiset hetket olivat harvinaisia.

Pidän työstäni, enkä oikein näe itseäni kotiäitinä kolmea vuotta, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus. Mutta ehkä mieluummin nauttisin aika monen työntekijän mahdollisuudesta olla kotona vähän kauemmin kuin pelkän vanhempainrahakauden, joka päättyy, kun lapsi ei ole vuottakaan. Tiedän kyllä, että moni palkkatöissäkin oleva palaa aika nopeasti töihin taloudellisista syistä ja että perheissä eletään ihan ilman äitiyslomia "läpsystä vaihto" -elämää. En olisi palannut töihin tammikuussa, ellei minun olisi ollut pakko. Lapsemme oli vielä niin pieni, ettemme halunneet laittaa häntä hoitoon ja teimme valinnan.

Alkoi naurattaa, kun kirjoitin viime kesänä, että olemme saaneet rauhallisen vauvan ja hänen nukkuessaan voin tehdä rästitöitä. Hehheh, pitkään aikaan en ole voinut ottaa tyttöä pajalle nukkumaan, päiväunet kun sujuvat vähän niin ja näin. Lisäksi hän on kuin pieni elohopea, joka ei pysy paikoillaan. Ei häntä missään matkasängyssä voi pitää leikkimässä, koska pitää päästä hääräämään ympäriinsä! Eikä pajan lattialla voi oikein häärätä, kaikki tuppaa menemään suuhun.

Keväällä stressaannuin töistä todella paljon, koska minusta tuntui, etten ehtinyt tehdä niin paljon kuin olisi pitänyt. Tilauksia oli otettava vastaan, mutta ei tuntunut olevan tarpeeksi aikaa niiden tekemiseen. Varsinkin iltaisin tuntui, että juuri kun oli saanut otettua työvälineet esille ja sotkettua paikat, pitikin jo palata kotiin. Älkääkä käsittäkö väärin, tietysti palasin mielelläni kotiin perheen luo, mutta tekemättömät työt stressaavat, kun elanto on niistä kiinni.

Se nyt ei olisi juttu eikä mikään, jos äitiysloman aikana minulla olisi ollut vain nettisivut uudistettavana ja vähän markkinointitehtäviä. Eri asia on ottaa varsinaisia tilauksia vastaan. Keramiikan valmistukseen ei oikein sovi, että sitä tekisi esim. vain viikonloppuisin. Jotkin työvaiheet vaativat, että tulen seuraavana päivänä töihin. Jos esimerkiksi laitan uunillisen kaakeleita polttoon illalla, saan uunin auki korkeintaan seuraavana iltana, mitä luultavimmin vasta sitä seuraavana. Sitten pakkaan uunituoreet kaakelit ja koetan ehtiä Matkahuoltoon ennen kuutta, jolloin pakettipalvelut menevät kiinni. Toimitusajat venyisivät liian pitkiksi, jos nämä vaiheet tapahtuisivat viikon välein.

Kesäkuun alusta palasin töihin, ja mieheni jäi kotiin isyys- ja kesälomalle tyttömme kanssa. Töissä helpotti huomattavasti kun pääsi tekemään täysiä kahdeksan tunnin työpäiviä viisi päivää viikossa. Nyt tuntuu, että saan aikaan jotakin ja energiaa riittää. Minulla on myös kesä-heinäkuun ajan työharjoittelija, mikä on mukavaa. Hänestä on sekä seuraa että apua.

Kahdeksan tunnin työpäivän aikana ehtii pitää kahvitauon.
Kesäkuun alussa koitti siis tavallinen arki, mikä autuus! Autuus, kun lähdet aamulla töihin, tulet töistä, valmistetaan päivällinen, käydään vähän lenkillä ulkona, syödään iltapuuro, katsellaan puoliyhdeksän uutisia ja viikataan pyykkiä. Ja vapaat viikonloput, aikaa olla kotona, aikaa laittaa vihdoinkin paikoilleen ne puuttuvat kynnyslistat ja lähteä koko porukalla leikkipuistoon. Arki on aivan liian aliarvostettua, arki on ihanaa!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Tiesitkö että Kaakelitehtaan tuotteet ovat suomalaista käsityötä?

Hattulan Kaakelitehtaalle on myönnetty Avainlippu-merkki. Päätin hakea merkkiä, sillä aina joskus joku kysyy, missä maassa Kaakelitehtaan tuotteet valmistetaan. No Hattulan Kaakelitehtaan tuotteet valmistettiin, minä valmistin, alunperin Hattulassa ja nykyään valmistetaan, minä valmistan, Tampereella.

Valmistan tuotteet itse täysin käsityönä alusta alkaen Tampereella keramiikkaverstaallani. Kaakelitehdas-nimi saattaa antaa mielikuvan suurestakin tehdaslaitoksesta ja ymmärrän kyllä nykypäivänä kysymyksen kotimaisuudesta, koska se ei aina olekaan itsestäänselvyys että tuotteet valmistetaan kotimaassa, vaikka olisi kuinka perinteikäs kotimainen yritys.

Kaakelitehtaan tuotteet ovat yli 90 %:sti kotimaisia, vain jotkin raaka-aineet tulevat ulkomailta, koska kotimaista vaihtoehtoa ei ole saatavilla. Ulkomaiset raaka-aineet ovat pääasiassa saksalaisia tai englantilaisia.


Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Avainlippu-merkki on tunnettu, mutta tiesitkö, että merkki täyttää jo 50 vuotta? Entä tunnetko liiton Sinivalkoinen valinta- ja Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjat? Näinä taloudellisina aikoina kannattaa tukea kotimaista työtä ja ostaa vaikka vain muutama kotimainen käsityönä valmistettu seinälaatta omaksi iloksi, 10 euroa kuukaudessa riittää :)

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Uudet nettisivut jee!

Jahas, taas vierähti aikaa, ennen kuin ehdin istahtaa blogin ääreen. Aika tuntuu kulkevan vain nopeammin ja nopeammin... onko taas kiirettä vai mitä. Alkoi oikein naurattaa, kun luin joka vuoden viimeisen kirjoituksen, ja ne kaikki alkoivat lauseella että kiirettä pitää. Nyt ovat työllistäneet 10 kuukautta vanha tyttömme sekä Kaakelitehtaan uudet nettisivut. Päivisin olen tyttömme kanssa ja iltaisin sekä viikonloppuisin on ollut savihommia. Nettisivuja päivitin lähinnä öisin, tai en nyt kovin myöhään, ei kolmekymppinen vauvan äiti jaksa valvoa!

Kaakelitehtaan sivut siirtyivät uudelle palvelimelle ja niiden lisäksi siirtyivät myös sähköpostit, joten ehdin odotellessa kirjoittaa blogiin. Siirto meinaan hieman kesti, kun siirrettävinä olivat kahdeksan vuoden viestit! Oikein hävettää, että Kaakelitehtaan nettisivut olivat pysyneet muuttumattomina kahdeksan vuotta...! Toki lisäsin sinne ajankohtaisia asioita ja uusia tuotteita, mutta sivujen rakenne oli vanhentunut ja oli kyllä jo aika raikastaa ilmettä...

Uusissa sivuissa riitti tekemistä, ensin "hinkattiin" ulkoasu ja rakenne kuntoon mainostoimiston kanssa. Koska työskentelen visuaalisella alalla, olin aika tarkka sivujen ulkoasusta. Tavoitteena oli yhdistää vanhanaikaisuutta (suurin piirtein noin 1800-1900-luvun vaihteen tyyliä, mitä Kaakelitehtaan logokin edustaa), mutta myös tätä päivää siten, että sivut ovat yksinkertaiset ja selkeät. Tahdoin, että asiat ovat helposti löydettävissä, toivottavasti siinä onnistuttiin!

Lopulta kun ulkoasu alkoi olla mallillaan, ryhdyin lisäämään materiaalia sivuille. En osaa koodata, joten nettisivuilla on hallintapaneeli, jonka avulla koodaustaidotonkin voi lisätä kuvia ja tekstiä. Minulta sujuu kyllä jonkin verran kuvankäsittely, ja ehkä materiaalin lisäys oli näin helpompaa ja nopeampaa, koska tunnen itse omat tuotteeni parhaiten.

Tahdoin säilyttää vanhaa materiaalia ja sitä piti kopioida aika paljon vanhoilta sivuilta talteen (varsinkin tekstiä). Sivuilla pääosassa ovat tuotekuvat ja niitä oli paljon! Pahoittelut, jos kuvat ovat hieman erikokoisia tai asettelu ontuu paikoittain, koska siirsin osan suoraan vanhoilta sivuilta, osan muokkasin uudelleen ja osa on kokonaan uusia. Koetan sitten taas jossain välissä viilailla yksityiskohtia...Voi olla, ettei niitä edes huomaa muut kuin minä itse ja muut visuaalisesti tarkat ihmiset!

Mutta, olkaa siis hyvät, uudet sivut täällä: www.kaakelitehdas.fi !

Nettisivujen loppukiripäivityksen lomassa tein tietenkin myös savihommia. Viime viikko oli hiihtolomaa ja mieheni oli kotona tyttömme kanssa, niinpä minä olin vaihteeksi viikon päivätöissä. Töiden kannalta oli oikein hyvä, että sain tehtyä kokonaisia työpäiviä, silloin saa aikaan paljon enemmän ja se oli ihanaa vaihtelua nykyiseen ilta- ja viikonlopputyörumbaan, saimme illat vapaiksi perheelle. Saatoimme valmistaa yhdessä päivällistä ja vaikka siivota!

Laitoin syyslomaviikolta kuvia, mitä silloin oli tekeillä, tässä kuvia, mitä viime viikolla oli muun muassa ohjelmassa:

Vaaleanpunaisia kuusikulmaisia laattoja.
Näiden "kauniisti" laastilla ja maalilla paikattujen kaakelien tilalle valmistan uudet.