maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ihana arki

Eihän tästä voi olla innostumatta!? Kuva: Kauppakeskus Duo.
Hattulan Kaakelitehdas on palannut takaisin niin sanottuun tavalliseen arkeen. Olen palannut kokopäiväisesti töihin äitiyslomalta. Suoraan sanottuna on raskas kevät takana.

Vanhempainrahakausi loppui tammikuun lopussa, tipahdin kotihoidontuelle ja taloudellinen tilanne (lähinnä firman, jonka kiinteät kulut juoksevat oli töissä tai ei) pakotti tekemään enemmän töitä. Aiemmin pärjättiin firman säästöillä, jotka paiskin kasaan ennen äitiyslomaa. Niinpä tammikuusta lähtien olin puoli vuotta päivät tyttömme kanssa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin töissä.

Pyörittelin tätä tekstiä kauan, kuinka saisin tästä fiksun kirjoituksen. Mietin, julkaisenko tekstiä ollenkaan, on tylsää vain valittaa. Päätin kuitenkin julkaista tekstin, koska aihe tuntui tärkeältä. Koko kevään teimme mieheni kanssa iltapäivisin "läpsystä vaihdon" ja seuraavaksi näimme illalla yhdeksän jälkeen. Arki oli hakusessa ja vapaa-aika vähissä. Se nyt oli selvää, että oma aika jää joka tapauksessa vähemmälle lapsen saamisen jälkeen, mutta olisi mukava viettää aikaa koko perhe koolla yhtä aikaa. Sellaiset hetket olivat harvinaisia.

Pidän työstäni, enkä oikein näe itseäni kotiäitinä kolmea vuotta, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus. Mutta ehkä mieluummin nauttisin aika monen työntekijän mahdollisuudesta olla kotona vähän kauemmin kuin pelkän vanhempainrahakauden, joka päättyy, kun lapsi ei ole vuottakaan. Tiedän kyllä, että moni palkkatöissäkin oleva palaa aika nopeasti töihin taloudellisista syistä ja että perheissä eletään ihan ilman äitiyslomia "läpsystä vaihto" -elämää. En olisi palannut töihin tammikuussa, ellei minun olisi ollut pakko. Lapsemme oli vielä niin pieni, ettemme halunneet laittaa häntä hoitoon ja teimme valinnan.

Alkoi naurattaa, kun kirjoitin viime kesänä, että olemme saaneet rauhallisen vauvan ja hänen nukkuessaan voin tehdä rästitöitä. Hehheh, pitkään aikaan en ole voinut ottaa tyttöä pajalle nukkumaan, päiväunet kun sujuvat vähän niin ja näin. Lisäksi hän on kuin pieni elohopea, joka ei pysy paikoillaan. Ei häntä missään matkasängyssä voi pitää leikkimässä, koska pitää päästä hääräämään ympäriinsä! Eikä pajan lattialla voi oikein häärätä, kaikki tuppaa menemään suuhun.

Keväällä stressaannuin töistä todella paljon, koska minusta tuntui, etten ehtinyt tehdä niin paljon kuin olisi pitänyt. Tilauksia oli otettava vastaan, mutta ei tuntunut olevan tarpeeksi aikaa niiden tekemiseen. Varsinkin iltaisin tuntui, että juuri kun oli saanut otettua työvälineet esille ja sotkettua paikat, pitikin jo palata kotiin. Älkääkä käsittäkö väärin, tietysti palasin mielelläni kotiin perheen luo, mutta tekemättömät työt stressaavat, kun elanto on niistä kiinni.

Se nyt ei olisi juttu eikä mikään, jos äitiysloman aikana minulla olisi ollut vain nettisivut uudistettavana ja vähän markkinointitehtäviä. Eri asia on ottaa varsinaisia tilauksia vastaan. Keramiikan valmistukseen ei oikein sovi, että sitä tekisi esim. vain viikonloppuisin. Jotkin työvaiheet vaativat, että tulen seuraavana päivänä töihin. Jos esimerkiksi laitan uunillisen kaakeleita polttoon illalla, saan uunin auki korkeintaan seuraavana iltana, mitä luultavimmin vasta sitä seuraavana. Sitten pakkaan uunituoreet kaakelit ja koetan ehtiä Matkahuoltoon ennen kuutta, jolloin pakettipalvelut menevät kiinni. Toimitusajat venyisivät liian pitkiksi, jos nämä vaiheet tapahtuisivat viikon välein.

Kesäkuun alusta palasin töihin, ja mieheni jäi kotiin isyys- ja kesälomalle tyttömme kanssa. Töissä helpotti huomattavasti kun pääsi tekemään täysiä kahdeksan tunnin työpäiviä viisi päivää viikossa. Nyt tuntuu, että saan aikaan jotakin ja energiaa riittää. Minulla on myös kesä-heinäkuun ajan työharjoittelija, mikä on mukavaa. Hänestä on sekä seuraa että apua.

Kahdeksan tunnin työpäivän aikana ehtii pitää kahvitauon.
Kesäkuun alussa koitti siis tavallinen arki, mikä autuus! Autuus, kun lähdet aamulla töihin, tulet töistä, valmistetaan päivällinen, käydään vähän lenkillä ulkona, syödään iltapuuro, katsellaan puoliyhdeksän uutisia ja viikataan pyykkiä. Ja vapaat viikonloput, aikaa olla kotona, aikaa laittaa vihdoinkin paikoilleen ne puuttuvat kynnyslistat ja lähteä koko porukalla leikkipuistoon. Arki on aivan liian aliarvostettua, arki on ihanaa!